Huomioita kantasaamen ajoittamisesta ja paikantamisesta sekä germaanisia etymologioita saamelais-suomalaisille sanoille [Observations about the dating and locality of Proto-Sámi and Germanic etymologies for Sámi and Finnic words]

Kirjoittaja esittää artikkelissaan etymologian kahdelle tähän asti alkuperältään tuntemattomana pysyneelle sanalle, joista toinen on saamea ja toinen esiintyy suomessa ja sen itäisissä lähisukukielissä. Molemmat sanat ovat germaanisia lainoja. Lisäksi kirjoittaja käsittelee kantasaamen absoluuttista ajoitusta ja paikannusta kyseisten lainasanojen ynnä muiden saamen ja itämerensuomen lukuisten germaanilainojen valossa. Pohjoissaamen nominin vággi merkitys on ’laakso; tasanne; lahti’. Sana on lainattu kantaskandinaavin nominista *wangaz ’kenttä, keto, niitty; kirjaimellisesti mutka, kaarre, taive’. Äännekehitys on ollut ksk. *wangaz –> vksa. *vāŋkā > mksa. *vāŋGē > saPo. vággi. Sana esiintyy lainautuneena myös pohjoissuomalaisessa paikannimessä Vankanvuoma. Suomen kielen nominilla rasi ’polttamatta jäänyt ylivuotinen kaski’ on äännelaillinen vastine itäisissä itämerensuomalaisissa kielissä. Sana on lainautunut kantaskandinaavin nominista *grasja ’ruoho, heinä’. Sama sana on itsenäisesti lainautunut myös saameen, jossa sanalla rássi on merkitykset ’kukka(nen); ruoho; väinönputki’. Tämäkin sana esiintyy Suomen saamelaisperäisessä paikannimistössä, kuten Etelä-Suomessa sijaitsevissa paikannimissä Raasinkorpi, Raasinkangas ja Rassi, ja se antaa arvokasta lisätietoa kantasaamen ajoitukseen ja paikannukseen. Kirjoittaja esittää artikkelissaan lingvistisiä lisätodisteita sille käsitykselle, että saamelaisia on asunut Etelä-Suomessakin vielä verrattain myöhään ja että saamelaiset ovat levittäytyneet Etelä- ja Keski-Suomesta sekä Karjalasta Pohjois- ja Keski-Skandinaviaan ajanlaskun taitteessa, mikä myös on melko myöhään. Pohjoisgermaanista kieltä puhuvat skandinaavit saapuivat Pohjois-Skandinavian rannikkovyöhykkeelle viimeistään samaan aikaan, mikä ilmenee saameen lainatuista skandinaavisista paikannimistä. Sitä ennen tätä laajaa aluetta ovat asuttaneet tuntemattomat muinaiskansat tuntemattomine kielineen, joista on jäänyt vahva substraatti saamelaiskieliin. Artikkeli pyrkii lisäksi osoittamaan, että esihistorialliset kantagermaaniset, kantaskandinaaviset, kantasuomalaiset ja kantasaamelaiset äänteenmuutokset voidaan usein ajoittaa hyvinkin tarkasti sekä suhteellisesti että absoluuttisesti, kun muinaiskielten sisäiseen tutkimuksen yhdistetään lainasanatutkimuksen ja arkeologian tarjoama lisätieto. Tähän ajoitustyöhön kirjoittaja palaa seuraavassa artikkelissaan.---AbstractIn this article the writer posits an etymology for two words whose origins have remained unknown; the first of these words is in Sámi and the other appears in Finnish and the closely related languages to the east. Both words are Germanic loans. In addition he examines issues of absolute dating and locality in Proto-Sámi in the light of the words in question and other numerous Germanic loans found in Sámi and the Baltic-Finnic languages. The Northern Sámi noun vággi denotes ‘valley’, ‘plain’ or ‘bay’. The word is a loan from the Proto-Scandinavian noun *wangaz (‘field’, ‘pasture’, ‘meadow’; literally ‘bend’, ‘curve’, ‘crook’). Phonemic development has occurred thus: Proto-Scandinavian *wangaz –> Early Proto-Sami *vāŋkā –> Late Proto-Sami *vāŋGē –> North Sami vággi. The word also appears as a loan in the Northern Finnish place name Vankanvuoma. The Finnish noun rasi (‘unburned slash-and-burn land over a year old’) has a cognate in the eastern Baltic-Finnic languages. The word is a loan from the Proto-Scandinavian noun *grasja (‘grass’, ‘hay’). The same word was independently loaned into Sámi as well, where the word rássi denotes ‘(small) flower’, ‘grass’, ‘angelica archangelica’. This word, too, appears in Finnish place names of Sámi origin, including the place names Raasinkorpi, Raasinkangas and Rassi, all located in Southern Finland, and it provides valuable information as regards the dating and locality of Proto-Sámi. In this article, the writer presents further linguistic evidence for the view that the Sámi people have historically lived in Southern Finland as well – until relatively late, that is – and that the Sámi people then spread from Southern and Central Finland and from Karelia to Northern and Central Scandinavia around two thousand years ago, which is also much later than has been previously assumed. Speaking a form of Northern Germanic, the Scandinavians arrived along the coasts of the Northern Scandinavian region at around the same time, at the very latest, a fact that is apparent from the Scandinavian loans in Sámi place names. Before this period the region was populated by unknown ancient peoples speaking unknown languages, a strong substratum of which has been preserved in the Sámi languages. Furthermore, the writer attempts in this article to demonstrate that the sound changes in pre-historic Proto-Germanic, Proto-Scandinavian, Proto-Finnic and Proto-Sámi can often be dated very precisely, both relatively speaking and in an absolute sense, when researchers apply the additional knowledge revealed by the study of loanwords and archaeology to the internal research of pre-historic languages. The writer intends to return to the subject of dating in greater detail in his subsequent article