1700-luvun utilismi ja toive ilmaston lämpenemisestä

Nykyään on kaikille selvää, että ihmisen toimet vaikuttavat ilmastoon, mutta 1700-luvun oppineiden käsityksiä ilmastonmuutoksista on analysoitava täysin eri pohjalta kuin nykyisiä. Tällöin ajateltiin, että viljelysmaiden raivaaminen ja kulttuurimaiseman eteneminen muutti myös paikallisen ilmaston kaikin puolin suotuisammaksi. Hyödyn aikakauden ihmisille maa oli luotu ihmistä varten ja hänen käyttöönsä. Tähän ideologiaan sopi hyvin, että uuden viljelysmaan raivaaminen tuotti isänmaalle muutakin hyötyä kuin sen, että raivaaja sai itselleen avarammat pellot. Lisäksi fysikoteologia vei ajatukset myös siihen, että jos kerran Jumala oli tarkoittanut Pohjolan asutettavaksi, miksi hän ei myös muuttaisi olosuhteita paremmiksi ihmisten ahertaessa. Rudbeckilaisuus taas johti siihen, että lämpenemisessä oli itse asiassa kysymyk­sessä vain paluu ennen vedenpaisumusta vallinneeseen Pohjolan paratiisiin. Teoria ilmaston muuttumisesta suopeammaksi asettaa monet vapaudenajan taloudelliset hankkeet osaltaan järjelliseen valoon. Silkinviljelynkin kehittäminen oli kannattavaa, jos lähitulevaisuu­dessa oli odotettavissa huomattava ilmaston lämpeneminen