Yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukeminen ohjaajien näkökulmasta

Yksin maahan tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat erityisen vahvaa selviytymiskykyä, sillä he ovat kohdanneet sotaa ja traumaattisia tapahtumia kotimaassaan ja pakomatkallaan. Heillä on myös Suomessa edessään uusia haasteita, kuten raskas turvapaikkaprosessi. Selviytymiskyvyllä eli resilienssillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksilön kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä vastoinkäymisistä toimintakykyisenä. Näiden nuorten selviytymiskyvyn tukeminen on avainasemassa heidän kotoutumisensa ja hyvinvointinsa edistämisessä. Tukemisen keinoista tämän ryhmän kohdalla on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukemista ryhmäkotien ohjaajien näkökulmasta. Aineisto muodostui 19 ohjaajan ryhmähaastatteluista, jotka tehtiin neljässä ryhmäkodissa eri puolilla Suomea. Aineiston laajuus kirjoitettuna oli 62 sivua, jotka analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan ohjaajat käyttävät laajasti eri tuen keinoja hyödyntäen ammattitaitoaan, vuorovaikutustaitojaan ja arjen toimintoja ja näkevät myös eri palvelujen, yhteistyötahojen ja sosiaalisen verkoston tarjoavan keinoja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukemiseen. Tuen keinoista muodostui kolme kehää sisältäen nuoren sisäisen maailman, sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan rakenteiden tasolla toimivia tekijöitä, jotka toimivat lomittain ja toisiinsa vaikuttaen. Eri tuen keinojen hyödyntäminen kaikilla näillä tasoilla on tarpeen. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää tukijärjestelmien kehittämisessä, sillä tiukentunut turvapaikkapolitiikka on johtanut nuorten selviytymisen vaikeutumiseen