Ruokatottumukset ovat Suomessa viime vuosikymmeninä parantuneet ja sosioekonomiset erot pienentyneet, silti erot esimerkiksi kasvisten ja joukkoruokailun käytössä ovat selviä. Ravitsemuspolitiikka on Suomessa tyypillisesti kohdistunut koko väestöön. Politiikan keinoja eli informaatio-ohjausta, lainsäädäntöä ja resursseja tulisi nykyistä tehokkaammin hyödyntää niin, että terveyttä edistävät ruokatottumukset yleistyisivät erityisesti huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla väestöryhmillä. Tutkimustietoa erilaisten keinojen vaikuttavuudesta on niukalti. Todennäköisesti hintojen ja saatavuuden muutokset vaikuttaisivat enemmän alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä vaikka keinot kohdistuvatkin koko väestöön. Neuvonnan ja tuen räätälöinti ...