Lähisuhdeväkivallan kehystäminen erikoissairaanhoidossa: puuttumisen ja muutoksen mahdollisuudet

Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen terveydenhuollossa on haasteellinen ja kiistanalainen kysymys. Tässä artikkelissa käsittelemme lähisuhdeväkivallan kohtaamisen tapoja erikoissairaanhoidossa. Aineistona on kuusi erikoissairaanhoidon ammattilaisten fokusryhmähaastattelua. Taustateoriana ja menetelmänä käytämme Erving Goffmanin arkielämän vuorovaikutustilanteiden tutkimiseen kehittämää kehysanalyysia. Tarkastelemme, millaiset kehystämisen tavat estävät ja millaiset edistävät väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista. Aineistosta analysoimamme väkivaltaan puuttumattomuutta perustelevat kehykset ovat: 1) medikaalinen, 2) käytännöllinen, 3) individualistinen ja 4) psykologinen. Väkivaltaan puuttumista edesauttavat kehykset olemme nimenneet 1) terveyden edistämisen, 2) oikeutetun puuttumisen ja 3) prosessin käynnistämisen kehyksiksi. Tulostemme mukaan lähisuhdeväkivallan tunnistamisen, puuttumisen ja ennaltaehkäisyn käytäntöjen luominen edellyttää laajaa ymmärrystä lähisuhdeväkivallan vaikutuksista ja haasteista, joita terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat asian käsittelyssä