Raskaudenaikaiseen päihteiden käyttöön puuttuminen päihdetyöhön erikoistuneella äitiyspoliklinikalla

Artikkelissa tarkastelen erityisäitiyspoliklinikalla (EÄP) päihdeongelmaisten odottajien kanssa tehtävää moniammatillista työtä. Analyysini keskittyy puuttumistyöksi kutsumaani psykososiaaliseen työhön, jossa EÄP:n työntekijät yrittävät ohjata vaikeasti huumeongelmaisia odottajia päihteiden käytön lopettamiseen. Etnografinen havainnointiaineisto on kerätty yhdeltä EÄP:lta seitsemän kuukauden aikana. Aineisto on analysoitu systemaattisen temaattisen koodauksen avulla. Analyysini osoittaa, että työntekijät kokevat puuttumistyön vuorovaikutuksellisesti haastavaksi ja että erityisesti hoitosuhteen alussa työntekijät pyrkivät vaalimaan äidin itsemääräämisen tunnetta, jotta hoitosuhde saisi hyvän alun. Työntekijät kuitenkin kokevat päihteiden käyttöön puuttumisen välttämättömäksi ja puuttumistyö kovenee otteiltaan hoitosuhteen edetessä, mikäli äidin päihteiden käyttö jatkuu. EÄP-työntekijöiden tekemä raskaudenaikainen puuttumistyö on luonteeltaan suostuttelevaa ja neuvottelevaa, mutta lastensuojeluviranomaiset voivat periaatteessa käyttää määräysvaltaa vauvan asioissa synnytyksen jälkeen. Tarkastelussani kiteytyvät äitiyshuollolle ja laajemminkin terveydenhuollolle asettuvat ajankohtaiset haasteet, jotka liittyvät potilaan ohjaamiseen erilaisissa vaikeissa ja moniulotteisissa ongelmatilanteissa. Artikkelin lopussa pohdin puuttumistyön luonnetta individualisoituneessa nyky-yhteiskunnassa