Sosiaalilääketieteestä kansanterveystieteeksi

Suomessa toteutettiin 1970-luvun alussa perusterveydenhuollon, lääketieteen peruskoulutuksen ja tiedepolitiikan uudistukset, joiden seurauksena myös sosiaalilääketieteen ja hygienian laitokset yliopistoissa muuttuivat kansanterveystieteen laitoksiksi. Kansanterveystiede syrjäytti sosiaalilääketieteen sekä tieteenalana että oppiaineena. Suomen Akatemia tuki kansanterveyden tutkimusta erityisenä painoalana. Suomalainen termi ”kansanterveystiede” (Science of Public Health) vastaa kansainvälisessä käytössä olevaa termiä ”Public Health”. Sosiaalilääketiede jäi kuitenkin alan yhdistyksen ja lehden nimeen. Vanhan sosiaalilääketieteen perinnettä jatkaa sosioekonominen terveystutkimus, jolla on yhteyksiä väestötieteeseen, epidemiologiaan, terveyden sosiologiaan ja kansanterveystieteeseen. Sosiaalilääketieteen yhdistyksen jäsenistölle vuonna 1999 tehdyssä kyselyssä (n = 429, vastausprosentti 63) kysyttiin jäsenistön kantaa tieteenalan aseman muutokseen ja nimeen. Yli puolet jäsenistöstä kannatti nykyistä yhdistyksen ja lehden nimeä (Sosiaalilääketieteen yhdistys. ry., Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti) ja yksi neljäsosa kannatti nimen vaihtamista kansanterveystieteeksi. Nykyistä nimeä kannattivat kauan yhdistyksessä olleet, lääketieteen ja yhteiskuntatieteen edustajat sekä tutkijat. Uutta nimeä kannattivat uudet jäsenet, joista suurin osa oli sairaanhoidon koulutuksen omaavia sekä muiden tieteenalojen edustajia. Sosiaalilääketieteessä nähtiin arvokkaaksi sosiaalisen näkyminen nimessä ja alan historiallinen perinne sekä asema. Kansanterveystieteen taas koettiin olevan nykyaikaisempi ja alueeltaan laajempi. Suhtautumista tieteenalan aseman muutokseen ja nimeen selittivät parhaiten vastaajan peruskoulutus, työn laatu sekä identifioituminen sosiaalilääketieteilijäksi