Eurooppalainen järjestelmämuutos ja Suomen turvallisuusstrategia

Artikkelin ensimmäisessä luvussa tarkastellaan järjestelmämuutosta, käsitellen ensi eurooppalaisen murroksen haasteita. Kirjoittaja toteaa, että kylmän sodan ajan turvallisuuskysymysten kokonaisvaltaisuuden on korvannut hajautuminen, ja alueelliset kehityskulut poikkeavat suuresti toisistaan." Ongelmaksi on tullut alueellinen turvallisuus, ja konfliktien eskalaatiopotentiaali on tämän mukaisesti vähäinen." Seuraavaksi selvitellään käynnissä olevaa välivaihetta ja pohditaan mihin suuntaan ollaan menossa sekä yhteistyövaraisuuden vahvistamisen keinoja. Luvun loppuosassa käsitellään järjestelmän rauhanomaista muutosta, kollektiivisen turvallisuuden ja puolustuksen instituutioita.Artikkelin toisessa luvussa hahmotellaan Suomen asemaa muutoksessa ja todetaan muun muassa, että " Suomelle aktiivinen mukanaolo yhteistyövaraisen turvallisuuden kehittämisessä on keino sekä kansallisen että kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen." Luvussa tarkastellaan Suomeen tässä suhteessa kohdistuvia haasteita ja tarjoutuvia mahdollisuuksia ensin EY -integraation ja sitten liittoutumisproblematiikan kannalta. Tarkastelussa ovat teemat; "Liittoutumisen muuttuva luonne ja Suomen ratkaisut", "Puolueettomuus" ja "Kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia". Luvun lopussa todetaan muun muassa, että "Aivan ilmeisesti syrjään vetäytymisen vaihtoehtoa ei ole, vaan on kyse eriasteisista mukanaolon asteista. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa mahdollisuudet olla mukana päättämässä eurooppalaisen turvallisuuden hallinnasta avaavatmeille aivan uusia perspektiivejä.