Valtakunnansuunnittelun sotilallisia näkymiä

Artikkelin alussa käsitellään valtakunnansuunnittelutoimiston ja -neuvoston vuonna 1956 tapahtunutta perustamista ja sen jälkeisiä toimia. Lisäksi käsitellään valtakunnansuunnittelun tehtäviä, organisointia ja esitystä organisaation tarkistamisesta. Valtakunnansuunnitteluelimestä todetaan puuttuvan sotilasedustuksen. Kirjoittaja perustelee sotilasnäkökohtien tarpeellisuutta ja esittää oman valtakunnansuunnittelun sotilaallisen määritelmän sekä sotilaallisen suunnittelun periaatteita eri aloilla. Ensimmäisessä luvussa käsitellään liikennesuunnittelua. Sen sotilaalliseksi päämääriksi esitetään sellaisten olojen luomista, "jotka takaavat mahdollisimman hyvän nopeuden, valintamahdollisuuden ja suojan liikekannallepano-, keskitys-, täydennys- ja evakuointikuljetuksille omalla operaatioalueella, mutta estävät hyökkääjän suurimittaiset ja yllättävät operaatiot aluetta vastaan". Tie-, rautatie-, vesi- ja ilmaliikenteen perusteiden tarkastelun lisäksi luvussa käsitellään tietoliikennettä. Toisessa luvussa väestönsuunnittelun sotilaalliseksi päämäräksi määritellään väestön sijoittaminen valtakunnan alueelle siten, "että mahdollisimman suuressa määrin vältetään laajamittaiset väestön siirrot saatettaessa valtakuntaa puolustusvalmiiksi kriisin uhatessa". Luvussa käsitellään silloisista väestötilannetta ja siihen johtaneiden tekijöiden lisäksi lähitulevaisuuden suunnittelutoimenpiteitä. Tuotantosuunnitteluluvussa tarkastellaan teollisuutta sotilaallisesta näkökulmasta sekä yritysten tärkeysluokittelua. Lisäksi luvussa käsitellään voimataloutta ja varmuusvarastointia. Viimeisissä luvuissa tarkastellaan lyhyesti muun muassa seutusuunnittelua ja -kaavoitusta, terveydenhuollon suunnittelua sekä sääpalvelua. Päätännässä esitetään esimerkiksi kuvana sotilaalliset tavoitteet sekä kaaviona puolustuslaitoksen pitkän tähtäyksen suunnitelman ja valtakunnansuunnittelun yhdistäminen.There is summary in English at the end of the article