Toisen maailmansodan kokemuksia kenttätykistön käytöstä hyökkäyksessä

Johdannossa todetaan, että toisessa maailmansodassa tykistöä käytettiin massamaisesti ja tykistöorganisaatioita kehitettiin vastaamaan tätä tarvetta. "Omat kokemuksemme tukevat tätä käsitystä eli tulen keskittämistä tärkeille rintamaosille." Artikkelin tarkoituksena on verrata muualla saatuja kokemuksia omissa sodissamme kokemaamme. Toisessa luvussa tarkastellaan tulivalmistelun pituutta ja tykistön tiheyttä sekä esimerkkien valossa tarkastellaan näitä tekijöitä. Seuraavassa luvussa otetaan esille taukoamattoman tulen vaatimus saatossa, jossa todetaan muun muassa, että tulenjohto saaton aikana on aina ollut tykistön vaikeampia ongelmia.Neljännessä luvussa käsitellään tykistöhyökkäystä, jossa erityisesti tarkastellaan tätä neuvostoarmeijassa vuoden 1943 ohjesäännössä esille tuotua uutta toimintatapaa ja sen toteutusta. Viimeisessä luvussa tarkastellaan tulimuotoja ja suora-ammunnan osuutta. Kirjoittajan mukaan toisessa maailmansodassa otettiin aikaisempaa enemmän käyttöön tulivyöry, jonka toteutusta esitellään puna-armeijan tykistön ohjesäännön perusteella. Lisäksi hän toteaa, että tykistön suora-ammunta osoittautui myös meilläkin tarpeelliseksi. Johtopäätöksissä kiteytetään meille sopivia kokemusperäisiä oppeja