Yliopistotutkijan ja -opettajan sekä heidän mukanaan koko tiedeyhteisön elämä on tätä nykyä kuin nuorallatanssia. Tehtävänä on luoda uutta tietoa, etsiä totuutta ja välittää nämä tavoitteet myös opiskelijoille. Tämä ei kuitenkaan enää riitä. Niin meillä kuin muuallakin sekä yksittäisen tutkijan että koko akateemisen yhteisön arvo mitataan yhä enemmän kyvyllä hankkia ulkopuolista rahoitusta. Ajatellaan ja myös edellytetään, että tätä kautta tiedeyhteisö hyödyttää välittömimmin koko kansantalouden kilpailukykyä, hyvinvointia, teollisuutta ja yritystoimintaa sekä tuottaa rahoittajille myös parhaiten voittoa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin heti alkuun todettava, että yliopistot sen paremmin Suomessa kuin ulkomaillakaan eivät tule tänä päivänä...