Add to ORKGT I E T E E S S Ä T A P A H T U U 17 Tässä kirjoituksessa annan kovin nuivan käsityksen oman alani eli kirjallisuudentutkimuksen panoksesta kirjallisuuden puolustajana. Kirjallisuuden tematiikan, kirjallisten virtausten tai tropologian analyysi, joita itsekin olen harrastanut, jättää minut usein lukijana kylmäksi. Ne eivät tavoita sitä jännitystä, murroksen ja merkitsevyyden tunnetta joka pakottaa lukemaan eteenpäin tai yhä uudestaan, kuten etenkin runoutta lukiessa tapahtuu. Mikä tuo jokin on? Olisiko sillä kenties tekemistä myös tuon ikävystyttävän ’relevanssin’ käsitteen kanssa? Itse asiassa saan näistäkin kysymyksistä kiittää juuri kirjallisuudentutkimusta, jonka piirissä lukemistapahtuman ja lukijuuden ongelmat ovat jälleen ajankohtais...