Tutkijan tärkein työkalu on kirjallinen ilmaisu, johon tohtorikoulutus ja työnohjaus valmistavat edelleen puutteellisesti. Tohtoriopintojen tarjonnassa painotetaan tutkimussuunnitelmien, kansainvälisten referee-artikkeleiden tai rahoitushakemusten laadintaa, mutta kirjoittamista opetetaan vain vähän. Väitelleille tutkijoille kirjoittajakoulutusta on tarjolla vielä harvemmin. Tämä on ikävä havainto akateemisessa maailmassa, joka painottaa julkaisutahtia ja vaatii tutkimustulosten esittelyä laajemmalle kuin omalle vertaisryhmälle. Kirjoittamista oletetaan opittavan lukemalla ja kirjoittamalla. Epäsuora viesti on usein, että kiinnostavat tutkimustulokset puhuvat puolestaan