Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa mielenosoituksilla ja kansannousuilla on pitkät perinteet. Ne ovat olleet keino osoittaa ruohonjuuritasolta lähtevää tyytymättömyyttä joko hallintoa tai sen harjoittamaa politiikkaa vastaan. Useimmiten kansannousujen taustalla olevat syyt ovat yhdistettävissä kansalaisten kokemaan inhimilliseen turvattomuuteen. Yhteiskuntatieteilijöille nämä syyt eivät ole tuntemattomia. Sen sijaan kansannousuja laukaisevia yksittäisiä tapahtumia ei ole mahdollista ennakoida tutkimuksen keinoi