Julma arki

Arki on usein tavallisen ja rutiininomaisen symboli, ja sitä pidetään harmaana mutta harmittomana. Tarkemmin katsoen arki sisältää edellisten lisäksi julmuutta. Tavallinen arki syntyy määritelmän mukaisesti siitä, mikä on niin itsestään selvää, että se sujuu sen enempää miettimättä ja joka käännettä ja liikettä harkitsematta. Mutta ”itsestään selvyys” ei ole luonnollinen vakio, vaan muokkaantuu yhteiskunnallisessa ajassa ja tilassa. Toisin sanoen se, mikä on itsestään ja selvää ja arkista, on erilaisten valtasuhteiden ja valtakamppailujen temmellyskenttä. Mikä on toisille yhteiskuntaryhmille tai yksilöille itsestään selvää, ei ole sitä toisille. Tässä mielessä tavallinen arki muuttuu etuoikeudeksi. Esimerkiksi siirtolaiset, seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat ja työelämään tahdostaan tai tahtomattaan kiinnittymättömät eivät ole ehkä koskaan päässeet tai joutuneet siihen tilaan, jossa arki on itsestään selvää, luontaisen tuntuista ja näkymätöntä