Varhain keittokauhan varteen tarttuneet:kämppä- ja uittoemäntien sekä laivakokkien työ, arki ja työyhteisö kainuulaisten naisten kokemana vuosina 1939–1983

Tiivistelmä. Tutkielmani käsittelee kämppä- ja uittoemäntien sekä laivakokkien ammattikuntaa Kainuussa vuosina 1939–1983. Emännät laittoivat ruokaa metsä- ja uittotyön parissa työskenteleville miehille, ylläpitivät majoituksen siisteyttä ja hoitivat useita muita työpaikasta vaihtelevia tehtäviä. Tutkimuksen kohteena ovat emäntien työ, arjen rakentuminen ja kokemukset miehisessä työyhteisössä syrjäisillä metsä- ja uittotyömailla. Laaja aikarajaus kattaa perinteisen metsä- ja uittotyön kukoistuskauden sekä tuo esiin työn modernisoitumisen ja hiipumisen. Nämä vaikutukset näkyivät myös emäntien työllistymisessä ja työmaiden arjessa. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu keräämästäni 52 kainuulaisen emännän haastattelusta, jotka mahdollistavat monipuolisen vertailun erilaisien työympäristöjen välillä usean vuosikymmenen ajalta. Muistitietotutkimus tuo esiin emäntien omakohtaiset kokemukset ja läpikäydyt tunteet työpolun varrelta sekä niistä jälkikäteen tehdyt itsearviot. Hyödynnän tutkimuksessani realistista muistitietotutkimuksen näkökulmaa, jonka avulla etsin faktatietoa tapahtumista ja muistelijan omaa kokemusta niistä. Tutkimusmenetelmänä käytän lisäksi sekä litteroitujen haastatteluiden laadullista sisällönanalyysia että määrällistä analyysia luodessani kokonaiskuvan emäntien työstä ja ammattikunnasta. Vertailen tuloksia myös aiempiin metsä- ja uittotyötä koskeviin tutkimuksiin eri maantieteellisten alueiden osalta. Naisten työ metsä- ja uittotyömailla koostui pitkistä päivistä ja raskaasta työnteosta. Aineistosta nousee esiin useita erilaisia kokemuksia työnteosta ja työyhteisössä pärjäämisestä. Hyvin pärjänneiden kokemuksissa erottuivat emännän oman luonteen ja turvallisen työyhteisön vaikutukset, stressiä ja uupumusta taas aiheuttivat suuri työmäärä ja heikot ennakkotiedot. Metsä- ja uittotyömailla emännät myös rakastuivat, mikä herätti muussa työyhteisössä vaihtelevia tunteita. Emännät kokivat lisäksi työssä ja työyhteisössä monia haasteita, jotka liittyivät heidän nuoruuteensa, työmailla koettuun yksinäisyyteen ja heihin kohdistuneeseen epätoivottuun huomioon. Tutkimus nostaa esiin aiemmissa tutkimuksissa varjoon jäänyttä seksuaalista häirintää, jota emännät kokivat niin työnjohtajien kuin työmiestenkin puolelta. Tutkimus osoittaa, että aiemmin vaietut häirintätapaukset, miesten alkoholinkäyttö ja pelkotilanteet olivat myös osa emäntien kokemaa arkea. Tutkimustulosten mukaan kämppä- ja uittoemäntänä sekä laivakokkeina työskennelleet naiset olivat itsenäisiä toimijoita, jotka työskentelivät pitkälti ennakkotietojensa ja taitojensa pohjalta, vaikka nämä olisivatkin olleet puutteellisia