Ihmisen persoonallisuuden perinnöllisyys

Tiivistelmä. Persoonallisuuden tutkimuksen juuret löytyvät jo antiikin ajalta, mutta persoonallisuuden perinnöllisyyden tutkiminen on vielä melko tuore ilmiö. Persoonallisuudella tarkoitetaan yksilölle tunnusomaisia tapoja ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Näitä tapoja kuvataan persoonallisuuspiirteillä. Tänä päivänä käytetyin ihmisen persoonallisuuspiirteiden teoria on nimeltään The Big Five, jossa persoonallisuuspiirteet on määritelty viiteen kategoriaan. Genominlaajuiset assosiaatiotutkimukset, uuden sukupolven sekvensointimenetelmien kehittyminen sekä perhe- ja kaksostutkimukset ovat edesauttaneet persoonallisuuden perinnöllisyyden tutkimista. Näiden avulla muun muassa persoonallisuuspiirteiden perinnöllisyys on pystytty todistamaan. Persoonallisuus on monitekijäinen ominaisuus, mikä tarkoittaa sitä, että sen perinnöllisyyteen tiedetään vaikuttavan sekä useiden eri geenien että ympäristön. Persoonallisuuspiirteet ovat hyvin vahvasti polygeenisiä, ja niiden ilmentyminen on monien alleelien pienten vaikutusten summa. Ympäristön vaikutukset voivat lisätä tai laskea näiden geneettisten tekijöiden vaikutuksia. Persoonallisuus on kehittyvä ominaisuus, joka usein saavuttaa pysyvän muotonsa ihmisen 30. ikävuoteen mennessä. Tietyt geenit ja snipit sekä eräät biokemialliset reaktiot vaikuttavat persoonallisuuden muovautumiseen. Persoonallisuuden perinnöllisyyden tutkimusten suurimpia vaikeuksia ovat tarvittavien näytteiden valtava määrä, näytteiden heterogeenisyys, tutkimusten toistettavuuden vaikeus sekä persoonallisuuspiirteiden ilmentymisen erot eri kulttuureissa. Kun tutkimuksen kokoluokka on satojen tuhansien näytteiden tasolla, myös tutkimukselle kertyvä hinta voi olla rajoittava tekijä. Menetelmien kehittyminen ja nykyistä suuremmat näytemäärät ovat vähimmäisvaatimuksena tuleville tutkimuksille. Tulevien vuosien aikana tapahtuvan kehityksen odotetaankin mullistavan persoonallisuuden perinnöllisyyden tutkimusta