Sopimukseen perustuvien vahingonkorvausten ja niiden luonteisten erien arvonlisäverokäsittely oikeuskäytännön valossa

Arvonlisäverotus perustuu arvonlisäverotuksen soveltamisalaa koskevien säännösten mukaan siviilioikeudelliseen tapahtumaan, joka on myyjän ja ostajan välisen sopimukseen perustuva tavaran tai palvelun myynti. Sopimusosapuolten täyttäessä sopimusvelvoitteensa asianmukaisesti arvonlisäverodirektiivi ja arvonlisäverolaki sääntelevät suhteellisen kattavasti kyseisen liiketoimen arvonlisäverokäsittelyn. Arvonlisäverotusta koskevat säännökset esitöineen eivät kuitenkaan ota kantaa siihen, miten liiketoimeen liittyvän sopimusrikkomuksen tapahtuessa sopimuskumppanille maksettava korvaus vaikuttaa liiketoimesta maksettavan arvonlisäveron määrään. EUT:n ja KHO:n oikeuskäytännössä vahingonkorvausten on katsottu jäävän arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, mutta tästä huolimatta arvonlisäverokäsittelyyn liittyy huomattavan paljon epäselvyyttä. Tutkielma keskittyy selvittämään EUT:n ja KHO:n oikeuskäytännön perusteella, millaisia korvauksia on pidetty arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisina vahingonkorvauksina tai niiden luonteisina erinä. Vahingonkorvausten ja niiden luonteisten erien arvonlisäverokäsittelyssä liikutaan arvonlisäverotuksen soveltamisalan rajamailla, joten tutkielma pyrkii lisäksi selvittämään, onko arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisten vahingonkorvausten ja veron perusteeseen vaikuttavien erien välinen rajanveto tehty oikeuskäytännössä johdonmukaisesti. Vahingonkorvausvelvollisuuden perustuessa siviilioikeudelliseen sääntelyyn tutkielmassa on tarkasteltu myös sitä, onko oikeuskäytännössä nojattu siviilioikeudellisiin periaatteisiin vahingonkorvausten arvonlisäverokäsittelyä ratkaistaessa. Tutkielmassa hyödynnetään pääasiassa lainopillista tutkimusmenetelmää, minkä lisäksi tutkielmassa vallitsee paikoittain oikeushistoriallinen ja oikeustaloustieteellinen näkökulma. Tutkielman tuloksena havaitaan, että sopimusrikkomuksen perusteella maksettava korvaus on arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolinen korvaus silloin, kun korvaus ei täytä myynnin vastikkeellisuudelle asetettuja edellytyksiä ja kun korvaus maksetaan sopimusrikkomuksesta aiheutuneen haitan ja vahingon korvaamiseksi. EUT:n tuomiot ja KHO:n ratkaisut ovat perusteluiltaan huomattavan ristiriitaisia, minkä vuoksi rajanvetoa arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisten vahingonkorvausten ja veron perusteeseen vaikuttavien erien rajanvetoa ei ole kyetty tekemään johdonmukaisesti. Tämän vuoksi vahingonkorvausten ja niiden luonteisten erien arvonlisäverokäsittely on pääsääntöisesti ratkaistava tapauskohtaisesti. Siviilioikeudelliset periaatteet ovat olleet merkityksellisiä tuomioistuinten ratkaisujen perusteluissa, mikä voi johtaa siihen, että arvonlisäverosäännösten tulkinnassa ei oteta huomioon arvonlisäverojärjestelmälle keskeisiä tavoitteita ja periaatteita