Integration of biodiversity considerations in water management for agriculture and forestry sectors in Finland

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on maailmanlaajuinen ihmisen toiminnasta peräisin oleva ympäristöongelma, jolla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan. Suomessa ongelmaan on vastattu pyrkimyksellä sisällyttää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyviä tavoitteita muille poliittisille sektoreille. Tätä käytäntöä, jossa yhden poliittisen sektorin tavoitteet pyritään sisällyttämään toisen sektorin toimintaan, kutsutaan poliittisten käytäntöjen integroimiseksi. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat käytäntöjen integroimisen onnistumiseen. Näitä tekijöitä selvitetään tutkimalla, miten luonnon monimuotoisuustavoitteita on integroitu maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivoihin. Tutkimuskysymys on ”miten luonnon monimuotoisuus on huomioitu Suomen maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivoissa?” Tutkimuksessa käytetään teoreettista viitekehystä, jonka kriteerejä käytäntöjen integroinnin onnistumiseen ovat sisällyttäminen, johdonmukaisuus, painotus, raportointi ja resurssit. Tutkimuksen materiaalina on dokumentti ”Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä”, sekä kolme teemahaastattelua vesitalouden asiantuntijoille. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittavat, että luonnon monimuotoisuustavoitteiden ja muiden tavoitteiden välisten ristiriitojen huomiotta jättäminen, muiden tavoitteiden priorisoiminen luonnon monimuotoisuuden edelle, tarkkojen raportointivaatimusten puuttuminen sekä taloudellisten resurssien riittämättömyys ja yhteensopimattomuus ovat esteitä luonnon monimuotoisuuden integroimiselle maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivoihin. Lisäksi tulokset osoittavat, että teoreettista viitekehystä voitaisiin parantaa lisäämällä kriteerit integroitavan sektorin keskeisten käsitteiden ja tavoitteiden määrittelemiseksi, sekä integroimisen mahdollistavien hallintorakenteiden arvioimiseksi. Tämän maisterintutkielman keskeisimmät johtopäätökset ovat, että integroimisen saavuttamiseksi on tärkeää määritellä käytäntöjen olennaiset tavoitteet ja käsitteet. Pyrkimykset tavoitteiden välisten ristiriitojen minimoimiseen tulee perustua tieteelliseen tutkimukseen. Lisäksi hallinnon rakenteiden tulee tukea integroimisen saavuttamista.Biodiversity loss is a global environmental problem, which has both its origin and impact on society. In Finland, the issue has been addressed with an attempt to integrate biodiversity considerations from environmental sector to other policy sectors. This practice of collaboration of actors from two or more policy sectors to integrate aims and concerns derived from one policy sector into another is referred to as policy integration. By examining biodiversity considerations in water management practices for agriculture and forestry, the aim of this thesis is to find out what factors contribute to policy integration. The research question is “how have biodiversity considerations been integrated in water management guidelines for agriculture and forestry in Finland?” This question is analyzed with a theoretical framework, where five criteria for policy integration, inclusion, consistency, weighting, reporting, and resources are operationalized in qualitative content analysis. The material of the analysis consists of the policy document “Water management guidelines for agriculture and forestry”, which is complemented with three thematic interviews of water management specialists. The results of the analysis suggest that lack of discussion about inconsistencies between biodiversity and other policy objectives, lack of prioritization for biodiversity when conflicts between objectives take place, absence of precise reporting indicators for biodiversity and insufficiency and incompatibility of resources act as a barrier for policy integration. Furthermore, it is found out that the theoretical framework could be improved by adding criteria for analyzing adequate structures of governance, as well as defining the integrated policy and its goals. The main conclusion of this master’s thesis is that in order to successfully integrate policies, essential concepts and goals of the policy should be defined, efforts to minimize the inconsistencies between policy goals should be based on scientific research, and the structures of governance in the political system should be adequate to promote policy integration