Vajaaravitsemuksen merkitys ja ennaltaehkäisy kroonisten haavojen hoitotyössä : kirjallisuuskatsaus

Vajaaravitsemus saattaa usein olla syynä haavan kroonistumiseen ja paranemisprosessin hidastumiseen. Tämä opinnäytetyö käsittelee vajaaravitsemuksen merkitystä ja ennaltaehkäisyä kroonisten haavojen hoitotyössä. Tavoitteena työssä oli tuottaa ajantasaista, tiivistettyä ja tutkittua tietoperustaa aiheesta kaikille kroonisten haavojen parissa työskenteleville. Työn aihevalintaa ohjasi HUS:n plastiikkakirurgisen osaston toive tietoperustasta aiheeseen liittyen, käytettäväksi omaa hoitotyön käsikirjaa varten. Aineisto työhön haettiin MEDIC ja CInahl tietokannoista käyttäen alle 10 vuotta vanhoja vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, tieteellisiä julkaisuja terveydenhuoltoalan ammattilehdissä tai julkaisuissa, ylempiä AMK-opinnäytetöitä, PRO-gradu tutkielmia tai lisensiaattitöitä. Kirjallisuuskatsauksena toteutettu työ jakaa vajaaravitsemuksen merkityksen kroonista haavaa sairastavalla potilaalla haavan tulehdustilaa ylläpitäväksi eli paranemisprosessin etenemistä estäväksi tekijäksi, sekä myös vahvasti potilaan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi. Lisäksi työ käsittelee myös kroonisten haavojen hoitotyössä tehtävää vajaaravitsemuksen kartoitusta, sen hoitoa ja ennaltaehkäisyä, sekä näiden merkitystä osana potilaan kokonaishoitoa ja myös psyykkistä hyvinvointia. Hoitotyössä ravitsemustilan kartoituksen merkitys usein aliarvioidaan ja potilaan kokonaistilanteen kartoittaminen mm. ravitsemuksen osalta unohtuu, tai havaitaan vasta, kun lähdetään pohtimaan miksi esim. haava ei parane ja kroonistuu. Lisäksi tärkeää on potilaan psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen, sekä toimintakyvyn huomioiminen ja ravitsemustilan merkitys hyvinvoinnille kokonaisuudessa. Tärkein johtopäätös työssä on ravitsemustilan kartoituksen merkityksen ymmärtäminen heti hoitosuhteen alussa. Lisäksi toimiva hoitokokonaisuus vaikuttaa aina myös potilaan hoitokokemukseen ja -myönteisyyteen ja aktiivinen mukana olo oman tilanteen kartoittamisessa, hoitosuunnitelman läpikäynnissä ja toteutuksessa on tärkeää, lisää ymmärrystä, omahoitoisuutta, nopeuttaa paranemista ja näin ehkäisee sairauden uusiutumista