Secondary and tertiary buyout performance and value creation

Objectives of the study An increasing share of buyouts globally are of consecutive nature. The existing literature on consecutive buyouts mainly focuses on secondary buyouts – transactions in which a private equity company sells a portfolio company to another private equity company for the first time – and lacks consensus. This study aims to shed light on the performance and value creation profiles of such deals and investigate whether similar effects apply to tertiary buyouts – transactions in which a portfolio company is acquired by a private equity company for the third consecutive time. Data and methology The data used in this panel study are obtained mainly from Orbis, Zephyr, and Mergermarket, and cover the years 1990–2019. I collect a sample of 81 European and North American companies that have undergone three consecutive buyouts, and hence the final sample consists of 243 fully exited buyout deals. I use multiple linear regression to study if there exists performance persistence throughout the three-way buyout cycle and whether and how secondary and tertiary buyout operational efficiency, sales performance, and value creation differ from those of primary buyouts. Key findings I find that secondary and tertiary buyouts exhibit weaker EBITDA margin improvement in comparison with PBOs, and that secondary owners instead engage in multiple expansion in value creation, while tertiary owners create value through sales growth. Both secondary and tertiary buyouts achieve value growth similar to that of primary buyouts. Moreover, my results suggest an alternating EBITDA margin trend throughout the buyout cycle, indicating that GPs engaging in consecutive buyouts should do so especially when there is untapped value creation potential left after the first buyout period.Tutkimuksen tavoitteet Pääomasijoittajien väliset yrityskaupat kattavat yhä suuremman osuuden pääomasijoituksista maailmanlaajuisesti. Nykyisessä pääomasijoittajien välisiä yrityskauppoja käsittelevässä kirjallisuudessa yksimielisyyttä ei ole vielä saavutettu, ja se keskittyy pääasiassa kauppoihin, joissa kohdeyritys siirtyy pääomasijoittajan omistuksesta toiseen ensimmäistä kertaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä pääomasijoittajan omistuksesta toiseen ensimmäistä kertaa siirtyvien kohdeyhtiöiden suoriutumisesta ja arvonluontiprofiileista. Lisäksi tutkin, poikkeavatko kolmannen pääomasijoittajan omistukseen siirtyvien kohdeyritysten suoriutuminen ja arvonluonti ensimmäistä ja toista kertaa yrityskaupan kohteena olevien kohdeyritysten vastaavista. Data ja metodologia Tässä paneelitutkimuksessa käytettävä aineisto on kerätty pääasiassa Zephyristä, Orbisista ja Mergermarketista, ja se kattaa vuodet 1990–2019. Data kattaa 81 eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista yritystä, jotka ovat siirtyneet pääomasijoittajan omistuksesta toiseen kaksi kertaa. Siten aineisto koostuu yhteensä 243 yrityskaupasta, joissa kohteena oleva yritys on myyty eteenpäin. Tutkin lineaarista regressioanalyysia käyttäen onko kohdeyritysten pärjääminen jatkuvaa ja kuinka toista ja kolmatta kertaa pääomasijoittajan omistukseen siirtyvien yritysten tehokkuus, liikevaihto ja arvonluonti poikkeavat ensimmäistä kertaa pääomasijoittajan omistukseen siirtyvien yritysten vastaavista. Keskeiset tulokset Tulokseni osoittavat, että toista ja kolmatta kertaa pääomasijoittajan omistukseen siirtyvien yritysten käyttökatemarginaalin kehitys on heikompaa kuin ensimmäistä kertaa pääomasijoittajan omistukseen siirtyvillä yrityksillä. Toista kertaa pääomasijoittajan omistukseen siirtyvien yritysten omistajat luovat arvoa kasvattamalla yrityksen arvostuskerrointa, kun taas kolmatta kertaa pääomasijoittajan omistukseen siirtyvien yritysten omistajat luovat arvoa kasvattamalla yrityksen liikevaihtoa. Molemmissa tapauksissa kohdeyritykset saavuttavat vastaavaa arvon kasvua kuin ensimmäistä kertaa pääomasijoittajan omistukseen siirtyvät yritykset. Lisäksi tulosteni mukaan käyttökatemarginaalin kehittymisessä pääomasijoittajien omistusaikana on vuorottainen suhdanne, mikä indikoi, että pääomasijoittajien, jotka hankkivat yrityksen toiselta pääomasijoittajalta tulisi tehdä niin etenkin silloin, kun kohdeyrityksen arvonluontipotentiaalia on käyttämättä ensimmäisen omistusjakson jälkeen