Meadows in the middle of change – Reflections from the perspectives of cultural impact and biodiversity

Niityt ovat lajirikkaudeltaan yksi monimuotoisimmista luontotyypeistä. Niityt ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia ympäristöjä, jotka ovat syntyneet vuosisatojen kuluessa luonnonprosessien ja ihmisvaikutuksen tuloksena. Maankäytön muutoksen myötä alkuperäiset luonnonniityt ja perinteisen maatalouden muovaamat niityt ovat katoamassa ja samalla näistä elinympäristöistä riippuvaiset kasvi- ja hyönteislajit ovat vaarassa kadota. Tässä kandidaatintyössä tutkitaan, millainen rooli niityillä on luonnon monimuotoisuuden edistämisessä, ja miten rakennetuissa ympäristöissä voidaan tukea uhanalaistuneen niittylajiston elinmahdollisuuksia. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten ihmistoiminta vaikuttaa niittyjen olemassaoloon sekä lajistoon ja sen säilymiseen. Tutkielma nostaa myös esiin, millaisia keskeisiä ristiriitoja niittyihin ja niiden hoitoon liittyy suhteessa luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. Tutkielma rajautuu Suomen oloihin ja suomalaisiin niitty-ympäristöihin, koska perinnebiotoopit ovat kulttuurisidonnaisia ympäristöjä. Tutkielmassa tarkastellaan niittyjä elinympäristöinä mm. kasvillisuuden osalta ja selvitetään, mitkä tekijät uhkaavat niittyjen olemassaoloa ja lajiston monimuotoisuutta. Tutkielma avaa niittyjen ja niiden lajirikkauden taustaa kulttuurivaikutuksen näkökulmasta. Työn ytimessä on rakennettujen ympäristöjen niityt ja erityisesti uusympäristöjen rooli korvaavina elinympäristöinä. Tutkielmassa pohditaan niittyjen hoitoa kulttuuriperinnön vaalimisen näkökulmasta sekä tarkastellaan luonnonhoidon, maisemanhoidon ja luonnonsuojelun pyrkimyksiä, sillä ne kietoutuvat niittyjen kohdalla kiinnostavasti yhteen. Lopuksi tarkastellaan ekologista ennallistamista konkreettisena keinona olemassa olevien ja laadultaan heikentyneiden niittyjen kunnostamiseksi. Kirjallisuustutkimus nosti erityisesti esiin erilaisten niittymäisten uusympäristöjen merkittävän roolin korvaavina elinympäristöinä ja leviämisreitteinä niittylajistolle. Kuitenkaan näiden alueiden hoito ei ole välttämättä ihanteellista niittylajiston näkökulmasta. Niittyjen ja muiden niittymäisten alueiden muodostaman verkoston kytkeytyneisyys ja ekologiset yhteydet alueiden välillä osoittautuivat tärkeiksi lajiston leviämisen ja säilymisen kannalta. Pienillä ja väliaikaisillakin niityillä on suuri merkitys osana viheralueverkostoa. Vaikka ihmisen luomat ja voimakkaasti muokkaamat ympäristöt voivat tarjota taantuvalle niittylajistolle perinnebiotooppeja jäljitteleviä elinympäristöjä, olemassa olevien niittyjen ennallistaminen ja ylläpitäminen hoidon keinoin ovat lähtökohtia näiden ympäristöjen sekä kulttuuriperinnön säilymisen kannalta