Asbestipitoiset julkisivumateriaalit 1940-1970-luvuilla Suomessa : ilmiön tarkastelu rakennustutkimuksen näkökulmasta

Asbestipitoiset rakennusmateriaalit alkoivat vähitellen hävitä rakennuksista asbestin käytön kieltämisen jälkeen, mutta ilmiö ei vielä ole saanut juurikaan huomiota. Tutkielmani tavoitteena on käsitellä asbestipitoisia julkisivumateriaaleja sekä pohtia niiden merkitystä ja tulevaisuutta suomalaisessa rakennetussa ympäristössä. Tutkielma keskittyy 1940–1970-lukuihin, jolloin asbestipitoisten julkisivumateriaalien käyttö oli yleisintä. Vastaan maisterintutkielmassa tutkimuskysymykseen miten tutkia ja dokumentoida asbestipitoisia julkisivumateriaaleja rakennustutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi pohdin mitä tekijöitä asbestin käytön taustalta löytyy, ovatko ne kaikki käytännön syitä vai onko ilmiön takana muutakin? Tutkielman lopussa vastaan kysymykseen mikä on asbestipitoisten julkisivumateriaalien asema suomalaisessa rakennetussa kulttuuriympäristössä. Asbestin historian ja käyttökohteiden lisäksi tarkastelen aihetta myös laajemmin ilmiönä. Punaisena lankana tutkielmassani toimii rakennustutkimuksen näkökulma, jota tukemaan olen valikoinut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tarkastelen ilmiötä esittelemällä modernin rakennusperinnön arvottamiseen ja suojeluun liittyviä haasteita sekä esittämällä tutkimusvaihtoehtoja ja arvottamisen malleja, jotka soveltuvat erityisesti asbestipitoisten julkisivumateriaalien tutkimukseen. Kattavan taustatiedon lisäksi esittelen tapausesimerkin, jonka avulla havainnollistan, mistä tietoa kannattaa etsiä ja miten sitä voi hyödyntää. Pohdin tutkielmassa myös mitä korvaavia julkisivumateriaaleja asbestipitoisille julkisivulevyille voitaisiin suositella ja millä perustein. Tutkielma toimii tietopakettina kulttuuriympäristötyötä tekeville asiantuntijoille. Johtopäätöksenä totean, että asbestipitoiset julkisivumateriaalit ilmentävät oman aikakautensa rakentamisen ihanteita sekä teknisten että hyvän asumisen mielikuvien osalta. Vaikka materiaalit eivät ole enää arvostettuja, on niiden pitkä historia osana suomalaisia rakennettuja ympäristöjä kuitenkin kiistaton. Maisterintutkielmani toimii avauksena aiheeseen, jota ei ole vielä laajemmin käsitelty kulttuuriperinnön tai rakennustutkimuksen näkökulmasta. Aihe vaatii isätutkimusta ja annan työn lopussa myös ehdotuksia lisätutkimuksen tarpeille