Tosi-isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden puolesta

Kouluopetuksen oppisisällöt olivat keino vahvistaa oppilaiden isänmaallisuutta Suomessa. Silti kansallisuusaatetta ei hyväksytty aina luonnolliseksi osaksi kouluopetusta. Tässä artikkelissa selvitän Pohjoismaisten opettajien rauhanliittoon osallistuneiden suomalaisten opettajien toimintaa ja pedagogista ajattelua. Selvitän, miten liiton suomalaiset opettajat näkivät nationalismin ja kansainvälisyyden suhteen heidän rauhankasvatuksellisissa näkemyksissään 1920-luvulla. Lisäksi vastaan siihen, minkälaisen vastaanoton Pohjoismaisten opettajien rauhanliitto sai Suomessa. Arvioin, miten kasvava nationalismin suosio vaikutti liitossa toimineiden suomalaisten opettajien ajatteluun. Tutkimalla liitossa vaikuttaneiden opettajien ajattelua diskurssianalyysilla ja toimintaa kvalitatiivisella verkostoanalyysilla osoitan, että opettajat kyseenalaistivat nationalismin valta-asemaa koulujärjestelmässä verkostoitumalla muiden Pohjoismaiden opettajien kanssa. Lisäksi he loivat tulkintakehikon, jossa nationalismin ja kansainvälisyyden nähtiin tukevan toisiaan. Siten he tarjosivat suomalaiselle koulujärjestelmälle keinon integroida rauhankasvatus kansallismieliseen kouluopetukseen. Kansainliittoon liittyvän tiedon lisääminen kouluissa muodostui vuonna 1931 perustetun Suomen opettajien rauhanliiton keskeiseksi tavoitteeksi. Siihen liitto sai tukea kouluhallituksen edustajilta ja vähiten kritiikkiä kansallismielisiltä