Likviditeettiansa ja rahapolitiikka

Likviditeettiansa tunnetaan myös nimillä likviditeettiloukku tai nollakorkoraja. Termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa nimelliskorko on lähellä nollaa tai jopa nollan tuntumassa, jolloin keskuspankeilla ei ole enää perinteisiä rahapolitiikan keinojaan reagoida talouden muutoksiin. Tavallisesti keskuspankit voivat elvyttää taloutta esimerkiksi laskemalla ohjauskorkoja, kunhan korot ovat selvästi nollan yläpuolella. Likviditeettiansan tapauksessa rahapolitiikalla ei ole liikkumavaraa toimia, kun taloutta kohtaa kysyntä- tai tarjontashokki ja inflaatio hidastuu. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään ilmiön taustalla olevaa teoriaa tutkimuskirjallisuuden pohjalta, sekä käsitellään myös reaalimaailman esimerkkejä. Vanhin niistä on Yhdysvaltain 1930-luvun suuri lama, jonka aikana taloustieteilijä J. R. Hicks likviditeettiansan teorian kehittikin Keynesin esittämien teorioiden pohjalta. Tuorein esimerkki on ajankohtainen euroalueen tilanne, jossa on joitain likviditeettiansan piirteitä. Tutkimuskirjallisuuden mukaan likviditeettiansasta pois pääsyyn voi olla finanssipoliittisen elvyttämisen lisäksi myös rahapoliittisia keinoja. Likviditeettiansan teorian ja reaalielämän esimerkkien lisäksi tarkastellaan tarkemmin rahapolitiikkaa, mitä se tarkoittaa ja miten sillä käytännössä pyritään elvyttämään ja vaikuttamaan talouteen. Tarkasteluun otetaan rahapolitiikan keinot likviditeettiansassa: mitä keinoja tutkimuskirjallisuuden mukaan on ja miten niitä konkreettisesti käytetään. Tutkielmassa havaittiin, että perinteinen rahapoliittinen elvyttäminen epäonnistuu, koska yleisö ei usko sen olevan pysyvää. Oletetaan, että tällä periodilla markkinoille lisätyt likviditeetit vedetään pois seuraavalla periodilla, mikäli inflaatio lähtee nousemaan liikaa. Lisätty rahan määrä ei siirry hintoihin, koska keskuspankkien ajatellaan olevan niin sitoutuneita hintavakauden säilyttämiseen ja tavoiteinflaatiotasoonsa. Työssä esiteltiin kaksi epätavanomaista rahapolitiikan keinoa likviditeettiansassa: Inflaatio-odotusten nostaminen ja epätavanomaiset osto-ohjelmat. Todettiin, että likviditeettiansan tilanteessa hintavakaus ei ole vastaus, vaan tarvitaan inflaatiota negatiivisen reaalikoron saavuttamiseksi. Inflaatio-odotuksia pitäisi pystyä nostamaan riittävän uskottavasti. Toisena rahapolitiikan keinona on keskuspankin tavallisuudesta poikkeavat osto-ohjelmat, joissa likviditeettiä lisätään markkinoille suuria määriä ja tavallista pidemmillä maturiteeteilla