Naudan monet puolet: Pirkanmaalaisten luomukarjatuottajien näkemyksiä toimialansa tulevaisuudesta

Suomi on nimetty maailman parhaimmaksi maaksi ruokaturvan suhteen, ja Suomessa useamman peruselintarvikkeen omavaraisuus on korkealla tasolla. Maataloustuotantoon vaikuttaa kuitenkin vahvasti Euroopan unionin maatalouspolitiikka, muualla ruokaketjussa tapahtuvat muutokset sekä yhteiskunnallinen paine ruoantuotantoa, erityisesti lihan- ja maidontuotantoa, kohtaan. Ruokajärjestelmäämme kuvaa kaupan keskittyminen, ruoantuotannon riippuvaisuus ulkoa tulevista tuotantopanoksista sekä alkutuottajien toiminnan heikko kannattavuus, ja heidän haavoittuvaisuutensa sekä taloudellisille, että ympäristöllisille muutoksille. Kotieläintuotannon tulevaisuus ja lihansyönti on usein julkisen keskustelun kohteena. Tällä tutkimuksella pyritään tuomaan maatalous- ja ympäristöpoliittiseen keskusteluun alkutuottajien näkemyksiä sekä toimialansa nykytilasta että tulevaisuudesta. Tutkimukseen haastateltiin seitsemää pirkanmaalaista luomutuottajaa, joista kuusi harjoitti luomunaudanlihantuotantoa ja yksi luomumaidontuotantoa. Tutkimuksen keskiössä on ensinnäkin tutkia, miten haastateltavat näkevät tuotantosuuntansa nykytilan ja tulevaisuuden, ja minkälaisia uhkia he tunnistavat toiminnalleen tulevaisuudessa. Lisäksi tutkimuksessa halutaan selvittää, minkälaisia monivaikutteisen maatalouden piirteitä alkutuottajien toiminnasta on tunnistettavissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu transitioteoriasta, sekä monivaikutteisen maatalouden käsitteestä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksista käy ilmi, että vaikka haasteltavat tuottavat julkisuudessa välillä parjattua punaista lihaa ja maitoa, niin heidän tuotantosuuntansa osuu silti yhteiskunnassa vallalla olevaan ympäristödiskurssiin. He näkevät harjoittamansa karjatalouden ympäristöystävällisenä, ja tuottamansa ruoan terveellisenä ja laadukkaana. Haastateltavat tunnistavat, että lihankulutus voi hyvinkin laskea tulevaisuudessa, mutta se ei muodosta heidän toiminnalleen uhkaa, sillä haastateltavat kokevat, että heidän tuotteilleen on markkinakanavia tulevaisuudessakin. Tulevaisuuden uhkakuvat liittyvät maataloustuotannon tehostumiseen ja keskittymiseen, sekä keinotekoisesti tuotetun lihan skaalautumiseen. Haastateltavat kritisoivat tehotuotantoa, ja esittävätkin toivottavana tuotantosuunnan tulevaisuutena sellaisen tulevaisuuskuvan, missä tuotanto palaisi takaisin perheviljelmäkeskeisyyteen. Maatilojen toiminnan tehostuminen, keskittyminen ja tilakoon kasvu on haastateltaville uhka sillä perusteella, että kun maatalous ajautuu isompiin yksiköihin, haastateltavien perheviljelmiin nojaava elämäntapa asettuu riskialttiiksi. Monivaikutteisen maatalouden käsitteen, ja tämän aineiston, perusteella voidaan esittää, että nykyinen ruokajärjestelmä sisältää hyvin paljon heikon monivaikutteisen maatalouden piirteitä, eikä muutosta kohti vahvempaa monivaikutteista maataloutta ole näkyvissä. Tästä on esimerkkinä haastateltavien esittämä uhkakuva tulevaisuuden toiminnalleen, mikä koostuu maatalouden keskittymisen ja tehostumisen jatkumosta. Tämän lisäksi haastateltavat tuovat esiin, että toimialan sisällä ei olla kovin valmiita keskustelemaan esimerkiksi maataloustukien sitomista tuotantomääräiseen tukeen hehtaarimääräisen sijaan