Pyhän Franciscuksen jalanjäljissä – Papit muistisairaiden ihmisten uskonnollisuuden tukena hoivakodeissa

Muistisairaudet yleistyvät Suomessa väestön ikääntyessä. Hoivakotien asukkaista jo nyt valtaosalla on diagnostisoitu muistisairaus. Perustuslaki takaa kaikille oikeuden ilmaista ja harjoittaa omaa uskontoaan, mutta miten oikeus taataan silloin, kun ihminen ei sairautensa vuoksi edes muista aina olevansa uskossa? Artikkelissa tutkin, millaisin keinoin evankelis-luterilaisen kirkon papit tukevat vaikeasti muistisairaiden ihmisten uskonnollisuutta hoivakodeissa. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä papin teemahaastattelusta. Olen analysoinut aineistoa sekä aineistolähtöisen että teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii vammaisuuden teologia. Tulosten mukaan muistisairaiden ihmisten uskonnollisuutta tuetaan mahdollistamalla kirkollisiin tilaisuuksiin osallistuminen erityisesti hartauksissa ja tarjoamalla mahdollisuuksia henkilökohtaisiin kohtaamisiin papin kanssa. Muistisairaiden uskonnollisuuden tukemisessa pappeja auttaa sukupolvitaju eli ymmärrys parhaillaan hoivakodeissa asuvien ihmisten sukupolvikokemuksista. Papin näkyvillä ja saatavilla oleminen hoivakodissa on myös tärkeä työkalu muistisairaiden asukkaiden uskonnollisuuden tukemisessa. Artikkeli osoittaa, että uskonnollisuutta voidaan tukea vielä silloinkin, kun ihminen on muistisairautensa vuoksi jo sanallisen kommunikaation ulottumattomissa.Peer reviewe