Yksinäisyyden vaikutukset oppimisen yleistymiseen käyttäytymisen ja autonomisen hermoston tasolla

Oppimisen yliyleistyminen on haitallinen ilmiö, jossa opittu negatiivinen informaatio yleistyy liian laajalle. Oppimisen yliyleistymistä on tutkittu useiden mielenterveyshäiriöiden yhteydessä, mutta sen yhteyksistä yksinäisyyteen on vain rajallisesti tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, yleistyykö opittu negatiivinen informaatio laajemmin yksinäisillä kuin ei-yksinäisillä. Lisäksi halusimme tarkastella, onko oppimisen muutoksia mahdollista havaita myös ihon sähkönjohtavuuden avulla tarkastelluissa autonomisen hermoston reaktioissa. Tutkimus oli osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen Yksinäisyys, sosiaalinen havaitseminen ja oppiminen -tutkimushanketta. Tutkimuksen lopullinen otoskoko oli 27 tutkittavaa, joista 19 oli ei-yksinäisiä ja 8 yksinäisiä, joiden ikä vaihteli välillä 19–61. Tutkimusasetelma koostui kolmesta vaiheesta, jotka olivat habituaatio, oppiminen ja yleistyminen. Tutkittaville esitettiin erilaisia kasvokuvia, jotka tutkittavien tuli oppia yhdistämään oikeaan lopputulokseen palautteen avulla. Tutkimuksen aikana mitattiin käyttäytymisvasteita sekä ihon sähkönjohtavuutta. Aineisto analysoitiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla. Tulokset osoittivat, että oppiminen yleistyi molemmissa tutkimusryhmissä mutta vain yksinäisillä tapahtui opitun yliyleistymistä. Ihon sähkönjohtavuudessa ei kuitenkaan ollut havaittavissa opitun yleistymiseen liittyviä muutoksia. Tulokset antavat viitteitä, että yksinäisyydessä on havaittavissa vastaavaa opitun yliyleistymistä kuin tietyissä mielenterveyden häiriöissä. Jatkotutkimusten myötä on mahdollista saada lisätietoa yksinäisyyden ja tiedonkäsittelyn suhteesta sekä kehittää interventioita yksinäisyyden vähentämiseksi