Lastensuojelun systeemisen toimintamallin vaikutukset sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on tarkastella lastensuojelun systeemisen toimintamallin ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä. Suomalaisen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin kysymykset ovat useamman viime vuoden ajan olleet yksi keskiössä oleva teema lastensuojelusta puhuttaessa. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) kautta, on lastensuojelun uudistamista tuettu systeemisen toimintamallin avulla. Suomalaisen mallin esikuvana toimii Pohjois-Lontoon Hackneyssa kehitetty Reclaiming Social Work -malli, jonka kautta lastensuojelutyö on uudelleen organisoitu toimimaan moniammatillisten tiimien kautta. Tarkastelen systeemisen mallin ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä moniammatillisuuden ja tiimityön näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen tausta rakentuu systeemisen toimintamallin kahden ydinelementin, moniammatillisen tiimityön ja työhyvinvoinnin käsitteiden ympärille. Moniammatillisuuden ja tiimityön näkökulman takia, olen ydinelementeistä pudottanut pois systeemisen asiakastyön tarkastelun. Tutkimustuloksena aineistosta nousee esille kolme työhyvinvoinnin teemaa. Systeemisen mallin moniammatillisen tiimityöskentelyn koetaan lisäävän ja ylläpitävän työhyvinvointia yhteisen reflektion ja jaetun vastuun kautta. Lisäksi lupa pysähtyä rauhassa pohtimaan asiakkaiden asioita koetaan työhyvinvoinnin näkökulmasta positiivisena tekijänä. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta systeemisessä lastensuojelumallissa työskentelytapana olevan moniammatillisen tiimityön lisäävän ja ylläpitävän työntekijöiden työhyvinvointia