Ryhmämuotoisuuden mahdollisuudet kuntoutuksessa nuorten aikuisten kuvaamana

Tässä artikkelissa tarkastellaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten näkemyksiä ryhmämuotoisuuden mahdollisuuksista kuntoutuksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu sosiaalista ja ammatillista kuntoutusta yhdistävään kuntoutusryhmään osallistuneiden nuorten aikuisten kolmesta ryhmä- ja kolmesta yksilöhaastattelusta (yhteensä 16 haastateltavaa). Lähtökohdan ryhmämuotoisuuteen liittyvien mahdollisuuksien tarkasteluun muodostavat sosiaalisia ryhmiä ia identiteettiä valottavat näkökulmat. Tutkimuksen tulosten perusteella kuntoutuksen ryhmämuotoisuus näyttäytyy nuorille aikuisille enimmäkseen myönteisinä mahdollisuuksina, jotka liittyvät itsensä sosiaalisille tilanteille alttiiksi asettamiseen, ryhmän muodostamaan yhteisöön kuulumiseen, itseä koskevaan paljastamiseen, samankaltaisuuden kokemiseen sekä hyväksymiseen ja hyväksytyksi tulemiseen. Ryhmämuotoisuuteen liittyvien mahdollisuuksien vastinpareina tuotiin esille ryhmämuotoisuuden riskejä, mutta pääosin hypoteettisina ja aiempiin ryhmäkokemuksiin liittyneinä riskeinä. Ryhmän rakenteeseen, toimintaperiaatteisiin ja ryhmäläisiin liittyen tunnistettiin ehtoja, joiden täyttyminen edistää ryhmäkokemukseen liittyvien mahdollisuuksien toteutumista. Tulokset viittaavat siihen, että työelämässä tarvittaviin valmiuksiin tai sosiaalisiin taitoihin keskittyminen kuntoutuksessa ei riitä, vaan tarvitaan osallistujalähtöistä työskentelyä identiteettiin liittyvien kysymysten kanssa.This study examines the opportunities provided by group-based rehabilitation from the perspective of young adults not in education, employment or training. The research data comprise three individual and three group interviews with young adults who participated in rehabilitation groups combining aspects of both social and vocational rehabilitation. In studying the opportunities offered by group-based rehabilitation, perspectives that iIluminate sociaI groups and identity were duly highlighted. The results indicate that the opportunities offered by group-based rehabilitation as experienced by young adults were mostly positive, as they associated them with experiences of exposing themselves to social situations, belonging to a group community, self-disclosure, feeling similarity, and acceptance. The risks of group-based rehabilitation were also brought up, but mainly hypothetically and in relation to previous group experiences. Some prerequisites associated with the structure, principle and participants of a group were identified as enabling positive outcomes. The study suggests that focusing rehabilitation on working-life preparedness or social skills is not enough, but rather that working with identity issues using a participant-based approach is needed.peerReviewe