Kiintymyskeskeinen ymmärrys perhehoidon sosiaalityössä

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, miten kiintymyssuhdeteoriaa ja kiintymyskeskeistä ymmärrystä on tutkittu lastensuojelun perhehoitoa koskevassa kansainvälisessä tutkimuksessa. Aihetta tarkastellaan perhehoidon sosiaalityön näkökulmasta ja tavoitteena on arvioida kriittisesti kiintymyskeskeisen ymmärryksen ja sen tukemisen merkitystä pitkäaikaisten perhesijoitusten onnistumisessa. Aihe on tärkeä, sillä sekä kiintymyssuhteella biologiseen vanhempaan että uuteen sijaisvanhempaan on merkittävä vaikutus sijoitetun lapsen hyvinvointiin ja koko elämään. Aiheesta on tehty Suomessa melko vähän tutkimusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kiintymyssuhdeteoriasta sekä kiintymysmalleista. Tutkielman menetelmä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka on toteutettu systemaattisesti ja siinä on myös integroivan katsaustyypin piirteitä. Tutkielma tarjoaa tuoreen koostetun katsauksen vuosina 2015–2021 tehtyihin kansainvälisiin perhehoitoa käsitteleviin tutkimuksiin, joissa käsitellään kiintymyskeskeistä ymmärrystä ja sen toteutumista perhehoidossa. Aineisto sisältää 15 tutkimusartikkelia, jotka ovat peräisin Iso-Britanniasta (4), Yhdysvalloista (4), Australiasta (3), Hollannista (2), Espanjasta (2) ja Italiasta (1). Katsaus osoittaa kiintymyssuhdeteorian olevan edelleen merkittävä taustateoria lastensuojelun perhehoidossa. Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että perhehoidon sosiaalityöntekijän kiintymyskeskeinen ymmärrys on kokonaisvaltaista: se ottaa huomioon kiintymysturvallisuuteen sekä sen muodostumiseen ja korjaamiseen liittyvät näkökohdat niin lapsen, perhehoitajan kuin biologisen vanhemman näkökulmasta. Toinen keskeinen tulos liittyy kiintymyspohjaisiin menetelmiin ja ohjelmiin, jotka voivat olla tehokkaita tukimuotoja sijaisperheille yksilöllisen tuen ohella. Tutkielman perusteella perhehoidon sosiaalityössä on olennaista kiintymys- ja lapsikeskeinen lähestymistapa. Lisäksi katsauksen pohjalta voidaan todeta, että sijoituksen päättymisen jälkeen tulisi kiinnittää enemmän huomiota perhehoitajien tukemiseen