Sähkön myynnin hinnoittelumallit ja niiden kehitysnäkymät Suomessa ja Euroopassa

Ennen sähkömarkkinoiden avautumista rakentui sähkön jakelu pienempiin paikallisiin yhtiöihin, jotka vastasivat sekä sähkön myynnistä että siirrosta. Markkinoiden vapautumisen myötä 1990-luvun loppupuolella avattiin sähkön myyntiliiketoiminta täysin vapaaksi ja siitä lähtien niin kotitaloudet kuin teollisuuden asiakkaat ovat voineet hankkia sähkönsä vapaasti markkinoilta. Suuryritykset käyvät kauppaa sähköstä suoraan sähköpörssissä megawattituntiluokan tarjouksilla. Sähköpörssissä hinta lasketaan erikseen jokaiselle tunnille sokeasti tehtyjen kysyntä- ja tarjontakäyrien leikkauspisteestä, minkä vuoksi hinta voi vaihdella voimakkaasti. Tältä hinnanvaihtelulta voi suojautua erilaisilla sähkömarkkinoiden yhteydessä toimivien finanssimarkkinoiden tuotteilla. Suuryritysten kohdalla energiaratkaisuista usein sovitaan ko-konaisvaltaisesti sisältäen sähkön lisäksi kaukolämpöä, jätteiden käsittelyä tai pientuotan-toa. Vähittäismarkkinoilla sähkön myyntiyhtiöt tarjoavat pienasiakkaille sähköä ja hinnoitteluun on kehittynyt useita malleja, missä hinnoitteluperiaatteet eroavat selvästi toisistaan. Karke-asti hinnoittelu voidaan jakaa kulutuksesta riippuvaan hinnoitteluun, kiinteään kuukausihin-noitteluun ja tuotantotavan mukaiseen hinnoitteluun. Kulutuksesta riippuvassa hinnoittelussa sähkön hinta perusmaksun lisäksi on kulutus-komponentti, joka riippuu sähkön kulutuksesta kilowattitunteina. Kulutuskomponentille on olemassa erilaisia mittaustariffeja. Yleistariffin tapauksessa hinta on sama vuorokauden ajasta riippumatta, mutta aikatariffilla hinnoiteltaessa ovat esimerkiksi yön tunnit säädetty halvemmiksi kuin päivän. Suosiotaan tasaisesti kasvattavassa pörssihinnoittelussa sähkön hinta määräytyy pörssin spot-hinnasta suoraan jokaiselle tunnille erikseen minkä päälle lisätään myyntiyhtiön marginaali. Kiinteähintaisessa hinnoittelussa hinta ei riipu kulutuksen määrästä vaan on määrätty joka kuukaudelle samaksi. Kulutukselle on kuitenkin määrätty asuntotyypistä riippuva vuosit-tainen kulutuskatto, mikä rajoittaa sähkön käytön kohtuulliselle tasolle. Kiinteähintaiseen hinnoitteluun voidaan yhdistää myös muita tuotteita kuten vakuutuksia. Hinnoittelua voi-daan jaotella myös tuotantomuotojen mukaan. Silloin esimerkiksi kalliimmalla, mutta ympäristöystävämmällisellä, tavalla tuotettu sähkö voi olla säädetty kalliimmaksi. Hinnoittelun tulevaisuuteen vaikuttavia keskeisimpiä seikkoja ovat varttitaseeseen siirty-minen, kysynnän jouston lisääminen, tehokomponentin huomioiminen hinnoittelussa sekä EU:n yhteisten sähkömarkkinoiden käyttöönotto. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla siirrytään varttitaseeseen 2023 eli jatkossa hinta määräytyy jatkossa jokaiselle 15 minuutin ajanjaksolle erikseen nykyisen tunnin sijasta. Tämä vaikuttaa suoraan sähkön tukkumarkkinoilla toimivien suuryritysten toimintaan sekä pienasiakkaiden spot-hinnoitteluun sekä välillisesti kaikkiin muihin hinnoittelumalleihin kysynnän ja tarjonnan tarkemman säädön kautta. Kysynnän jousto lisää mahdollisuuksia reaaliaikaiselle markkinatilanteista riippuvalle kuorman säädölle ja siten auttaa sähköjärjestelmän tasapainotuksessa. Suuritehoisen kulutuksen kasvattaessa osuuttaan muun muassa sähköautoilun myötä on tehokomponentin lisääminen hinnoitteluun yksi mahdollisuus aiheuttamisperusteiselle hinnoittelulle, koska verkot täytyy rakentaa huipputehojen mukaan. Tehopohjainen hinnoit-telumalli vastaisi verkkoyhtiöiden aiheuttamisperiaatetta jopa nykyistä paremmin ja teho-komponentin lisääminen uudistaisi sähkön myynnin hinnoittelumalleja. EU:n tavoitteena olevat koko Euroopan yhtenäiset sähkömarkkinat aiheuttaisivat myös mahdollisesti hinnoitte-lumalleihin muutoksia kansainvälisen kilpailun lisääntyessä ja sähkön hinnan tasapainottuessa koko Euroopan näkökulmasta