Sisäisen tarkastuksen rooli ja suhde toimivaan johtoon : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Eri yritysskandaalien jälkeen huomio on kiinnittynyt yhä enemmän organisaatioiden johtamis- ja hallintojärjestelmään ja sitä kautta myös sisäiseen tarkastukseen. Toiminnolla on aiemmin ollut tiiviit suhteet johdon kanssa, mutta se nähdään yhä enemmän hallituksen työkaluna, jonka tulisi tarjota tälle riippumatonta varmennusta ja myös valvoa johtoa. Nykyinen asema on kuitenkin herättänyt epäilyjä toiminnon mahdollisuudesta suoriutua kyseisestä tehtävästä. Samalla esiintyy viitteitä siitä, ettei toimintoa välttämättä pidetä merkittävänä hallintojärjestelmän osana. Tutkimuksen tarkoituksena on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää sisäisen tarkastuksen ja johdon välistä suhdetta. Tutkimuskysymyksenä on: Miten sisäisen tarkastuksen ja johdon välinen suhde näkyy sisäisen tarkastuksen työssä? Tutkimusote on kvalitatiivinen ja tutkimustuloksista muodostettiin narratiivinen synteesi. Aineisto koostuu muiden tekemistä vertaisarvioiduista kvantitatiivisista ja kvalitatiivista empiirisistä tutkimuksista, jotka on julkaistu vuosina 2000–2020. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui 28 tutkimusartikkelia. Aineiston analysoimisessa käytettiin temaattista analyysia. Tutkimustulosten perusteella sisäinen tarkastus toimii johdon ja hallituksen/tarkastusvaliokunnan näkemysten ja muodollisen vaikutusvallan ristitulessa. Työtä saatetaan suunnata sen perusteella, kummalla on suurempi rooli vaikutusvallan ja raportoinnin osalta. Toiminnon riippumattomuus saattaakin vaarantua silloin, kun toiminto kokee olevansa tilivelvollinen johdolle. Toisaalta näiden virallisten tilivelvollisuutta vahvistavien mekanismien lisäksi sisäisen tarkastuksen toimintaolosuhteet voidaan nähdä tosiasiallisen riippumattomuuden uhkana. Toimintaolosuhteet kuvaavat tekijöitä, joiden varsinaisena tarkoituksena ei ole tietyn toimijan roolin vahvistaminen. Sisäinen tarkastus joutuu silti hakemaan asemaansa suhteessa johtoon, sillä tämä suhde voi herättää erilaisia rooliristiriitoja, toimintoa saatetaan käyttää tulevien johtajien harjoituskenttänä ja johdolla on myös suuri merkitys sisäisen tarkastuksen toimintaedellytysten takeena. Nämä tekijät voivat näkyä myös johdon näkökulman korostumisena. Tutkimuksen perusteella herää kysymys, kykeneekö toiminto täyttämään teoreettista rooliaan hallituksen tukijana. Akateemisen tutkimuksen osalta löytyykin viitteitä kriittisen näkökulman tarpeellisuudesta tutkittaessa sisäisen tarkastuksen sidosryhmäsuhteita sekä riippumattomuutta. Jatkossa virallisten tilivelvollisuutta vahvistavien mekanismien lisäksi tulisi mahdollisesti huomioida myös koetun tilivelvollisuuden merkitys ja aihetta voisi lähestyä myös toiminnon oman edun näkökulmasta