Sosiaalisen motivoinnin vaikutus autismikirjon lasten sykevälivaihtelun reaktiivisuuteen

Autismikirjon häiriöön liittyvät olennaisesti vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimuksissa on selvitetty yhteyttä autismikirjon lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteiden ja fysiologisen tilan välillä tutkimalla esimerkiksi sydämen sykevälivaihtelua. Yleisesti käytetty sykevälivaihtelun indeksi on RSA (respiratorinen sinusarytmia), jota pidetään yhtenä parasympaattisen hermoston toiminnan indikaattorina. RSA:n reaktiivisuutta, eli muutosta kahden tai useamman tilanteen välillä, on tutkittu tähän mennessä pitkälti sosiaalisesti stressaavissa tilanteissa kognitiivisesti hyvätasoisilla, kouluikäisillä autismikirjon lapsilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 4–8-vuotiaiden kehitysviiveisten autismikirjon lasten RSA:n reaktiivisuutta sosiaalisesti motivoivassa tehtävässä. Lisäksi selvitettiin, suuntautuvatko lapset tehtävän aikana useammin kohti palkitsevaa kuin ei-palkitsevaa kasvoärsykettä, eli tapahtuuko tehtävässä palkkio oppimista. Vertailuryhminä toimivat samanikäiset tavanomaisesti kehittyneet ja kehitysviiveiset lapset, joilla ei ollut autismikirjon häiriötä. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana laajempaa Autismi ja katse -tutkimusprojektia. Tutkimuksen otos muodostui 16 autismikirjon lapsesta, 17 tavanomaisesti kehittyneestä lapsesta ja 11 kehitysviiveisestä lapsesta, jolla ei ollut autismikirjon häiriötä. Koeasetelmassa lapselle näytettiin tietokoneen ruudulta kahta alaspäin katsovaa naiskasvoärsykettä, joiden välissä oli televisionäyttöä esittävä tyhjä ruutu. Tehtävään ei annettu ohjeistusta, ja lapsi sai vapaasti katsoa ärsykkeitä. Toinen kasvoärsykkeistä oli sosiaalisesti palkitseva ja toinen ei-palkitseva. Lapsen katsoessa kohti sosiaalisesti palkitsevaa kasvoärsykettä kasvoärsyke kohotti katseensa, tervehti hymyillen ja kääntyi katsomaan ruutua, jolle käynnistyi hetkeksi ei-kielellinen lastenohjelma. Lapsen katsoessa puolestaan kohti sosiaalisesti ei-palkitsevaa kasvoärsykettä kasvoärsyke kohotti katseensa, kurtisti kulmiaan kyllästyneesti huokaisten ja käänsi katseensa poispäin ruudusta, joka muuttui hetkeksi valkoiseksi. Tutkimustilanteessa mitattiin lasten sykettä ja silmänliikkeitä seurattiin silmänliikekameralla. Tilastollisissa analyyseissa tarkasteltiin lasten sykkeestä lasketun RSA:n reaktiivisuutta verraten tilannetta, jossa lapsi oli katsonut pääasiassa kohti palkitsevaa kasvoärsykettä ja tilannetta, jossa lapsi oli katsonut pääasiassa kohti ei-palkitsevaa kasvoärsykettä. Lisäksi tarkasteltiin ryhmien välisiä eroja siinä, missä suhteessa lapsi oli katsonut kohti palkitsevaa ja ei-palkitsevaa kasvoärsykettä tehtävän aikana. Tutkimuksen tulosten mukaan ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja RSA:n reaktiivisuudessa palkitsevassa ja ei-palkitsevassa tilanteessa. Myöskään ryhmien sisäisissä vertailuissa RSA:ssa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja palkitsevan ja ei-palkitsevan tilanteen välillä. Efektikokoja tarkastellessa kuitenkin havaittiin autismikirjon lapsilla keskisuuri ja kehitysviiveisillä lapsilla suuri efektikoko viitaten alustavasti siihen, että RSA olisi vaimentunut palkitsevassa tilanteessa verrattuna ei-palkitsevaan tilanteeseen. Tavanomaisesti kehittyneillä lapsilla efektikoko oli pienen ja mitättömän rajalla. Tarkastellessa tehtävänaikaista katsomista palkitsevaa ja ei-palkitsevaa kasvoärsykettä kohti ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Ryhmien sisäisissä tarkasteluissa havaittiin kaikkien ryhmien lasten katsoneen enemmän kohti palkitsevaa kasvoärsykettä kuin ei-palkitsevaa kasvoärsykettä. Efektikoot olivat kaikissa ryhmissä suuria. Tutkimuksen tulokset lisäsivät tietoa RSA:n reaktiivisuudesta leikki-ikäisillä, kehitysviiveisillä autismikirjon lapsilla. Lisäksi tutkimuksen asetelma oli aikaisempaan tutkimukseen verrattuna uudenlainen, sillä sen pyrkimyksenä oli motivoida lapsia katsomaan kohti myönteistä vierasta kasvoärsykettä palkkio-oppimisen keinoin. Tutkimuksen tulosten perusteella jatkotutkimus aiheesta suuremmalla otoskoolla on tarpeellista. Tietoa RSA:n reaktiivisuudesta autismikirjon lapsilla voi olla mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa autismikirjon häiriön varhaisemmassa ja tehokkaammassa tunnistamisessa. Lisäksi tietoa autismikirjon lasten fysiologisesta reaktiivisuudesta vieraiden aikuisten henkilöiden kanssa on mahdollista soveltaa myös autismikirjon häiriön kuntoutusta silmällä pitäen