Suomen maanteiden perusverkon kaksiramppisten eritasoliittymien turvallisuus

Työn tarkoituksena on selvittää Suomen perusverkon kaksiramppisten eritasoliittymien turvallisuuden tasoa sekä tutkia, miten eri suunnitteluratkaisut siihen vaikuttavat. Nämä eri suunnitteluratkaisut ovat liittymis- ja erkanemiskaistat sekä jkpp- eli jalankulkija- ja polkupyöräväylänylitykset. Tutkimusaineistoon sisältyi rakenteelliset tiedot tutkittavista eritasoliittymistä, liittymien liikennemäärät sekä onnettomuustiedot. Tutkimusaineisto kerättiin Väyläviraston extranetin tierekisteriä ja Digiroad-palvelua sekä Google Maps -karttapalvelua käyttäen. Tutkimusjaksona käytettiin vuosia 2012–2019. Kokonaisuudessaan tutkimuksen eritasoliittymien turvallisuus on parantunut aikaisemmasta vuosien 2008–2015 tasosta. Kaikkien onnettomuuksien onnettomuusaste (onnettomuutta / milj. liittymään saapuvaa ajoneuvoa) on pudonnut arvosta 0,35 arvoon 0,24 eli edistys on ollut hyvin huomattavaa. Tämä onnettomuusasteen selkeä pieneneminen selittyy osittain yleisellä turvallisuuskehityksellä, peuraonnettomuuksien muuttuneella kirjaamisella sekä aiempaan tutkimukseen nähden hieman erilaisilla vaikutusalueiden rajauksilla. Henkilövahinko-onnettomuuksien onnettomuusaste oli 0,05. Henkilövahinko-onnettomuuksien onnettomuusaste oli samalla tasolla kuin aiemmassa tutkimuksessa, eli edistystä on tapahtunut vain omaisuusvahinko-onnettomuuksien osalta. Vaikka yleisesti sekä onnettomuusmäärä että onnettomuusaste on laskenut, on keskimääräinen onnettomuuksien vakavuus noussut. Toisaalta onnettomuuksien keskimääräiseen vakavuuden nousuun vaikuttaa esimerkiksi peuraonnettomuuksien väheneminen tilastoissa, sillä eläinonnettomuudet ovat yleensä omaisuusvahinko-onnettomuuksia. Yleisimmät onnettomuustyypit olivat yksittäisonnettomuudet sekä peräänajo-onnettomuudet. Tuloksista on vaikea arvioida tarkkaan liittymis- ja erkanemiskaistojen vaikutuksia turvallisuuteen, mutta liittymät, joissa niitä on, vaikuttavat turvallisemmilta. Jkpp-ylityksellisten eritasoliittymien osalta tulokset ovat selkeämpiä ja niistä nähdään, kuinka turvallisuus on paremmalla tasolla eritasoliittymissä, joissa jkpp-ylistyksiä ei ole. Kuitenkin on vaikea arvioida, johtuuko tämä ero jkpp-ylityksistä vai kyseisten eritasoliittymien muista, rakenteellisista tai liikenteellisistä ominaisuuksista. Aiheen jatkotutkimuksissa voisi keskittyä tarkemmin onnettomuuksien sijaintiin. Esimerkiksi olisi hyödyllistä erotella tarkasti onnettomuudet, jotka ovat tapahtuneet jkpp-ylityksillä, liittymis- ja erkanemiskaistoilla ja verrata tuloksia vastaaviin vaikutusalueisiin liittymissä, joissa jkpp-ylityksiä, liittymis- tai erkanemiskaistoja ei ole. Myös tutkimuksessa ilmenneitä korkean onnettomuusasteen liittymiä olisi hyödyllistä tutkia tarkemmin, mitkä rakenteelliset tai liikenteelliset syyt laskevat niiden turvallisuutta. Lisäksi jatkotutkimuksissa olisi kannattavaa ottaa yleinen turvallisuuskehitys sekä peuraonnettomuuksien tilastointimuutos huomioon