Työhyvinvoinnin vaikutus tuloksellisuuteen kuntien perusopetuksessa

Väestön ikääntyessä kuntien palvelurakenne on vääjäämättä muutoksessa. Samaan aikaan kuntien toiminnan tuloksellisuutta ohjaavat uudet työhyvinvointiin kytkeytyvät trendit. Kunnallinen perusopetus on sekä yhteiskunnalliselta merkitykseltään että kustannuksiltaan julkisen palvelutuotannon suurimpia painopisteitä. Opetuksen henkilöstömitoituksen, erityisopetuksen integraation ja pätevien sekä vakinaisten opettajien saatavuuden kaltaiset aiheet nousevat kerta toisensa jälkeen esiin julkisessa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on analysoida työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden välistä yhteyttä kunnallisessa perusopetuksessa aikaisemman teorian koettelemiseksi. Tutkimuskysymys on: ”Miten tutkimusasetelmassa kuvatut henkilöstön työhyvinvointiin liittyvät ilmiöt vaikuttavat tuloksellisuuteen kuntien perusopetuksessa?” Tutkimuksen aineisto on kerätty avoimista tilastolähteistä yhdistellen Tilastokeskuksen, Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusen, Kuntaliiton Kouluikkuna tietokannan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveys-kyselyn ja Sotkanet tietokannan tietoja tilastovuodelta 2019. Selittävät muuttujat on jaoteltu ilmiölähtöisesti henkilöstömitoituksen, perusopetuksen integraation ja opettajien työsuhteiden luokkiin. Selitettävät muuttujat on vuorostaan jaoteltu 3E-mallia mukaillen tuloksellisuuden osa-alueisiin: taloudellisuuteen ja vaikuttavuuteen. Näiden selittävien ja selitettävien luokkien välisiä lineaarisia riippuvuuksia tarkastellaan tässä tutkimuksessa tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen menetelmänä toimii regressioanalyysi pienimmän neliösumman menetelmällä. Tutkimuksen tulosten perusteella suurin osa tutkimusasetelmassa hahmotelluista yhteyksistä jää ilman tukea, mutta osa havaituista tilastollisista yhteyksistä tukee hypoteesien mukaisia kytköksiä. Tulosten perusteella suhteellisen opettajamäärän ja ryhmäkokojen vaihtelulla aineistossa havaitulla välillä ei ollut pääasiassa vaikutusta opetuksen vaikuttavuuteen niin opetuksen tuen, oppimisympäristön laadun, kuin oppimisvaikeuksienkaan osalta. Hypoteeseja tukevina poikkeuksina havaittiin henkilöstömitoituksen osalta myös joitakin tilastollisesti merkitseviä opetuksen vaikuttavuuteen liittyviä yhteyksiä, kuten sen vaikutus oppilaiden kokemukseen opettajan yksilöllisestä kiinnostuksesta heitä kohtaan. Henkilöstömitoituksen yhteys taloudellisuuteen oli selkeämpi, mutta ei suoraviivainen, mikä viittaa henkilöstökustannusten vaihtelevan vahvasti myös perusopetuksen volyymiin liittymättömistä syistä. Käyttötalous- ja henkilöstökustannuksiin vaikuttavat vahvasti myös muut tekijät kuin raaka henkilöstö- tai oppilasmäärä. Erityisopetuksen integraatio, eli erityisoppilaiden sijoittaminen yleisen tuen piirissä olevien oppilaiden kanssa samoihin luokkiin, ei pääasiassa määrittänyt kuntien opetuksen taloudellisuutta tai vaikuttavuutta. Erityisopetuksen integraatio saattaa kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti oppimisyhteisön ilmapiiriin ja koettuihin oppimisvaikeuksiin erityisesti yläasteella. Integraation käytännöt ja kannustimet voisivat olla mahdollisesti tarkoituksenmukaisempia. Opettajien työsuhteiden vakituisuudella ja muodollisella pätevyydellä ei pääasiassa havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tuloksellisuuteen. Poikkeuksena tulosten perusteella opettajien työsuhteiden vakituisuus vaikuttaa positiivisesti oppilaiden ilmapiiriin yläasteella. Matala otoskoko heikensi tulosten merkitsevyyttä kyseessä olevassa selittäjäluokassa. Myös osa muista muodostetuista malleista jouduttiin hylkäämään menetelmän teknisten edellytysten puuttuessa