Henkivakuutuksen raukeamisriski : vaikutukset vakuutusyhtiölle ja viranomaiselle

Henkivakuutusyhtiön kohtaama raukeamisriski on markkinariskin jälkeen merkittävin henkivakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomaan vaikuttava riskitekijä. Raukeamisriskin ominaisuuksia onkin tutkittu jo 1930-luvulta lähtien ja sitä koskeva tutkimuskirjallisuus on edelleen 1990- ja 2000-luvuilla lisääntynyt huomattavasti. Raukeamisriski perustuu vakuutuksenottajan käyttäytymiseen ja toteutuessaan aiheuttaa vakuutuksenottajalle ongelmia niin kannattavuuden, likviditeetin, kuin vakuutusyhtiön oikeudellisten velvoitteiden täyttämisen kanssa. Huolimatta raukeamisriskin kiistattomasta merkityksestä henkivakuutusyhtiön riskienhallinnalle, tutkimuskirjallisuus ei ole saavuttanut yksimielisyyttä riskiin vaikuttavien taustateorioiden, riskin mallintamisen tai riskin ennustamisen suhteen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat henkivakuutusyhtiön kokeman raukeamisriskin mallintamiseen ja ennustamiseen sekä toisaalta, mitä haasteita riskin mallintamiseen ja ennustamiseen liittyen aihetta käsittelevä tutkimuskirjallisuus on tunnistanut. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään, miten yksi henkivakuutusyhtiöitä koskeva sääntelykehikko, Solvenssi II, suhtautuu riskiin ja millaisia mahdollisia puutteita sääntelyyn raukeamisriskin osalta liittyy. Tutkimus on toteutettu systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimuksessa on analysoitu raukeamisriskiä sekä riskin sääntelyä koskevaa tutkimuskirjallisuutta tarkoituksenaan luoda käsitys siitä, millaisia löydöksiä aiheen piiristä on tehty ja millaisiin tutkimusongelmiin tutkimuskirjallisuus ei vielä anna kunnollisia vastauksia. Tutkielman tuloksena tunnistettiin ja luokiteltiin merkittävimmät henkivakuutusyhtiön raukeamisriskiin vaikuttavat tekijät sekä raukeamisriskin mallintamista ja ennustamista koskevat haasteet. Tutkimuksessa tunnistettiin, miten Solvenssi II -sääntelykehikon vakavaraisuuspääomavaatimuksen määrittäminen standardikaavalla saattaa aliarvioida raukeamisriskin aiheuttaman pääomantarpeen henkivakuutusyhtiölle. Tutkimuksen mukaan keskeisin uusi löydös raukeamisriskiä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa on raukeamisriskin mallinnettavuuden ja ennustettavuuden parantuminen, kun riski jaetaan komponentteihin. Tämän aiheen tutkimus on kuitenkin vielä tällä hetkellä liian vähäistä yksiselitteisen mallinnustavan tunnistamiseksi