Luokanopettajien näkemyksiä kasvilajintuntemuksesta ja sen opettamisen merkityksistä

Kasvilajintuntemus on prosessi, jossa kasveja havainnoidaan, luokitellaan ja lopulta tunnistetaan sekä nimetään lajilleen oikein. Se kehittää ja vaatii monia kognitiivisia taitoja, kuten havainnointitaitoja, hahmottamiskykyä ja muistia. Kognitiivisten taitojen lisäksi kasvilajintuntemuksesta on monia muitakin hyötyjä. Siitä hyötyy yksilö muun muassa turvallisuuden ja kasvien hyötykäytön suhteen. Ennen kaikkea kasvilajintuntemus on kuitenkin pohja laajalle biologiselle ja ekologiselle ymmärtämiselle. Kasvilajintuntemusta tarvitaan, jotta ekosysteemien toimintaa ja biodiversiteettiä voidaan ymmärtää, suojella ja kehittää. Näin ollen kasvilajintuntemus on osa biodiversiteettikasvatusta, joka puolestaan on osa kestävän kehityksen kasvatusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä luokanopettajilla on kasvilajintuntemuksesta, sen merkityksistä sekä opettamisesta. Erityisenä mielenkiinnonkohteena oli, näkevätkö luokanopettajat kasvilajintuntemuksella olevan yhteyttä kestävän kehityksen kasvatukseen, ja jos näkevät, niin millä tavalla. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella Pirkanmaan alueella toimivilta luokanopettajilta tammi-helmikuussa 2021. Aineisto koostuu 29 luokanopettajan vastauksista, joka on analysoitu käyttäen fenomenografista analyysiä. Luokanopettajat näkivät kasvilajintuntemuksesta olevan ennen kaikkea hyötyä yksilölle. Vastauksissa korostettiin erityisesti turvallisuuden, kasvien hyödyntämisen sekä yleissivistyksen merkityksiä. Myös luontosuhteen syventämistä pidettiin merkittävänä. Kasvilajintuntemuksen opettaminen koulussa koettiin yleisesti ottaen tärkeäksi, jotta koulu omalta osaltaan kantaa vastuunsa opetussisältöjen toteutumisesta sekä tarjoaa kaikille lapsille mahdollisuuden tutustua kasveihin ja luontoon perhetausta riippumatta. Luokanopettajalla ajateltiin olevan tärkeä rooli oppilaiden kasvilajintuntemuksen kehittämisessä muun muassa innostavan otteen ja monipuolisten opetusmenetelmien ansiosta. Toisaalta opettajan oma tietämättömyys tai kiinnostumattomuus nähtiin myös suurimmiksi haasteiksi kasvilajintuntemuksen opettamiseen liittyen. Muita merkittäviä haasteita olivat oppilaiden kiinnostuksen puute sekä metsään pääsemisen vaikeudet kesken koulupäivän. Luokanopettajista vain noin neljäsosa oli ymmärtänyt kasvilajintuntemuksen merkityksen biodiversiteetin ja luonnon toiminnan ymmärtämiselle ja suojelulle ja tätä kautta kestävälle kehitykselle. Lisäksi korostettiin luontosuhteen syvenemisen hyötyjä myös kestävälle kehitykselle. Osa opettajista ei ollut ymmärtänyt yhteyttä tai ei pitänyt sitä tärkeänä. Tästä syystä jo opettajankoulutuslaitoksissa olisi tärkeää kasvilajien ulkoa opettelun sijaan lisätä opettajaopiskelijoiden ymmärrystä kasvilajintuntemuksen merkityksistä, jotta sitä osattaisiin ja haluttaisiin myös opettaa kunnolla