Vertaileva tutkimus substantiivityylistä EU-direktiiveissä ja Suomen laeissa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan substantiivityyliä suomenkielisessä säädöskielessä. Tutkielmassa vertaillaan toisiinsa suomennettuja ja alun perin suomeksi kirjoitettuja säädöksiä kolmelta eri aihealueelta. Tutkielman tavoitteena on selvittää käytetäänkö substantiivityylisiä ilmauksia enemmän suomennetuissa vai alun perin suomeksi kirjoitetuissa säädöksissä, sekä onko substantiivityylin määrässä eroja eri aihealueiden välillä. Substantiivityylillä tarkoitetaan sitä, kun tekemistä ilmaistaan verbin sijaan substantiivin avulla. Substantiivityylin katsotaan tekevän tekstistä vaikeaselkoista. Sekä EU:ssa että Suomessa toimiville lainvalmistelijoille on laadittu ohjeita ymmärrettävän kielen tuottamisesta, ja Kotimaisten kielten keskus suosittelee välttämään liiallista substantiivityyliä. Substantiivityyliä ovat muun muassa minen-loppuiset substantiivit, joiden määrää Aino Piehl on vertaillut suomennetuissa EU-direktiiveissä ja Suomen laeissa. Piehl on tutkimuksessaan todennut, että minen-substantiivien määrä on direktiiveissä hieman suurempi kuin laeissa. Tässä tutkimuksessa vertaillaan substantiivityyliä laajemmin kuin vain minen-substantiivien osalta. Tutkimuksen aineistoa varten valittiin kolme suomennettua EU-direktiiviä ja kolme lakia. Säädökset käsittelevät digitaalisten palvelujen saavutettavuutta, vesiliikennettä sekä rahanpesua ja terrorismia. Tästä aineistosta laskettiin substantiivityylisten ilmausten esiintymät sekä se, kuinka montaa verbiä nuo substantiivityyliset ilmaukset sijaistavat. Näiden tulosten perusteella selvitettiin erot käännössuomen ja alkuperäissuomen sekä eri aihealueiden välillä. Tutkimuksesta selviää, että käytetyssä aineistossa substantiivityyli on yleisempää laeissa kuin direktiiveissä. Sekä substantiivityylisten ilmausten suhteellinen osuus että uniikkien ilmausten määrä on suurempi laeissa kuin direktiiveissä. Vesiliikennettä käsittelevissä teksteissä substantiivityyli on hieman yleisempää kuin muita aihealueita käsittelevissä säädöksissä. Substantiivityylin suhteellinen osuus ja uniikkien ilmausten määrä on vesiliikennettä käsittelevissä säädöksissä suurempi kuin muissa teksteissä. Aineistossa eniten käytettyjen substantiivityylisten ilmausten joukkoon kuuluu sekä yleistasoisia sanoja että vakiintuneita termejä. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä testata runsaasti substantiivityyliä sisältävän säädöstekstin ymmärrettävyyttä käytännössä. Jatkotutkimuksessa kannattaisi myös selvittää mistä havaitsemani erot tutkimieni tekstiryhmien välillä johtuvat