Ampumarata väärässä paikassa? : Paikan merkitys Laukaan Rajamäen ampumaradan ympärillä

Maankäyttöön liittyviä ongelmakohtia ovat muun muassa eri toimintojen yhteensovittaminen ja rajallisten resurssien jakaminen. Suomessa on viime vuosina käyty kiistoja, joissa ampumaradan ja asutuksen yhteiselo samoilla alueilla ei ole aina sujunut ongelmattomasti. Tässä tutkielmassa pyritään ymmärtämään ja kuvaamaan ilmiötä, jossa alueen käytöstä ja kehityssuunnasta ei jaeta yhteistä näkemystä. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus kohteenaan Leppäveden taajama ja Rajamäen ampumarata Keski-Suomessa. Tutkielmassa haetaan ymmärrystä siihen, kuinka paikalle annettavat erilaiset määrittelyt mahdollistavat paikallisen konfliktin syntyä. Tutkimus asemoituu humanistisen maantieteen kentälle. Se nojaa tulkintaan sekä ymmärtämiseen, joka tapahtuu tutkijan esiin tuomien tulkintojen valossa. Päätutkimuskysymyksenä toimi: Millaisia merkityksiä paikalle annetaan? Lisäksi tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena olivat se, miten eriävät näkemykset paikasta tulevat esiin ja miten konflikti avautuu?Tutkimusaineistona toimivat teemahaastatteluina toteutetut tutkimushaastattelut. Tutkimuksen tausta-aineistona on käytetty ampumaradan ympäristölupahakemuksia päätöksineen, sisältäen hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut, sekä lehti- ja uutisartikkeleita ja lehdissä olleita mielipidekirjoituksia. Näitä ei kuitenkaan ole varsinaisesti analysoitu. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Pääkäsitteistö rakentuu maantieteilijä Doreen Masseyn paikkakäsityksen ympärille. Paikan olemus on tässä tutkielmassa ennen kaikkea vuorovaikutuksen synnyttämä, sen sijaan että se katsottaisiin vain kartografisena tosiasiana. Tutkielman perusteella voidaan katsoa, että Leppävesi oli ennen kaikkea eletty paikka, joka merkityksellistyy niin toimintaympäristöksi, kuin mielikuvalliseksi paikaksi. Mielikuvallisella paikalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ennen kaikkea yksilön tuottamaa omaa henkilökohtaista näkemystä siitä, millainen paikka on kysymyksessä. Nämä näkemykset eivät aina kohdanneet toistensa kanssa. Suurin eroavaisuus paikan määrittelyssä ilmeni siinä, millaiseksi paikan ääniympäristö koettiin. Tässä korostui mielikuvan paikan rooli, joka osaltaan rajasi sitä, mitkä äänet katsottiin omaan paikkaan kuuluvaksi, ja mitkä puolestaan koettiin häiritseviksi. Tämän perusteella voidaan ymmärtää myös määrittelykamppailujen syntymistä: kenen ehdoilla ja millaista paikkaa tehdään. Tässä Leppäveden tapauksessa paikan olemukseen ampumarata äänineen kuului olennaisesti tai vastaavasti ampumarata haluttiin sulkea paikasta ulos. Paikkojen vuorovaikutuksellisen luonteen ymmärtäminen voi mahdollistaa ristiriitojen parempaa huomioimista aluesuunnittelussa. Tutkimus on tehty noudattaen eettisesti kestäviä tiedonhankinta, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Tutkimuksella otetaan humanistisen maantieteen pohjalta osaa maankäytön ristiriitoja koskevaan keskusteluun