Puheterapeuttiopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittyminen opintojen aikana: Teemahaastattelujen sisällönanalyysi

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin puheterapeuttiopiskelijoiden kokemuksia siitä, miten heidän ammatti-identiteettinsä olivat kehittyneet heidän opintojensa aikana ja mitkä tekijät olivat eniten vaikuttaneet tähän kehitykseen. Tutkimus oli kvalitatiivinen monitapaustutkimus. Tutkimusaineistona oli yhdeksän teemamuotoista yksilöhaastattelua logopedian maisterivaiheen opiskelijoilta. Näitä haastatteluja analysoitiin induktiivisesti sisällönanalyysin keinoin, eli aineistoa lähestyttiin ilman ennakko-oletuksia siltä pohjalta, mitkä teemat aineistosta nousivat selkeimmin esiin. Tutkimusaineistosta selkeimmin esiin nousseet teemat olivat: 1) epävarmuus omasta osaamisesta, 2) kliinisen harjoittelun ja ohjauksen merkitys, 3) työssä jaksaminen ja 4) ammattiroolin kehittyminen. Opintojensa loppuvaiheessa olevat logopedian opiskelijat kokivat suurta epävarmuutta omasta osaamisestaan ja sen riittävyydestä. Tämä johtui erityisesti puheterapia-alan laajuudesta sekä työympäristöjen ja asiakasryhmien moninaisuudesta. Opiskelijat kokivat, että logopedian opinnoista he saivat yleiskatsauksen siitä kaikesta, mitä puheterapeutin työkenttään sisältyy, mutta paljon jäi kuitenkin vielä opeteltavaa työelämään. Opintojen aikana ammatti-identiteetin kehitykseen vaikuttivat erityisesti käytännön harjoittelujaksot ja niissä saatava ohjaus. Opiskelijat olisivat kaivanneet opintoihin enemmän esimerkiksi vuorovaikutustaitojen, asiakkaan kohtaamisen taitojen ja terapeuttisuuden käsittelyä. Haastatellut opiskelijat olivat jossain määrin huolissaan tulevan työn kuormituksesta ja työssä jaksamisesta, mutta toisaalta rajojen vetäminen ja oman kuormituksen säätely nähtiin myös osaksi puheterapeutin ammattitaitoa. Kaikilla opintojensa loppuvaiheessa olevilla haastatelluilla opiskelijoilla oli yhteneväinen näkemys siitä, että heidän ammatti-identiteettinsä oli kehittynyt paljonkin opintojen aikana, mutta he eivät kuitenkaan kokeneet olevansa vielä ”valmiita” puheterapeutteja. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että puheterapeuttiopiskelijoilla ammatti-identiteetin kehitys on pitkäkestoinen ja jatkuva prosessi, joka edellyttää työkokemuksen karttumista, mutta toisaalta tämä prosessi alkaa jo ennen opintojen aloitusta ja vahvistuu opintojen aikana. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa opetusta ja ohjausta sekä selvitettäessä valmistuneiden puheterapeuttien täydennyskoulutustarpeita. Lisäksi tulokset auttavat opiskelijoita muodostamaan realistisen kuvan siitä, mitä heidän oletetaan ja odotetaan valmistuttuaan osaavan ja hallitsevan ja toisaalta mikä on sellaista ammatillista osaamista, mikä tulee vasta työelämän myötä ja kokemuksen karttuessa