Mentorointimallin toteutuminen Duunipolki hankkeessa

Tämän opinnäytetyön aiheena oli tutkia 6Aika: Duunipolku –hankkeessa käytetyn mentorointimallin toteutumista hankkeen mentoroinneissa keväällä 2019. Hankkeeseen osallistui 5 työtöntä, joille jokaiselle hankittiin oma mentori, joka oli perehdytetty mentoroinnin teoreettisiin lähtökohtiin. Mentorit nauhoittivat tapaamisiaan ja näistä litteroidut dokumentit muodostavat opinnäytetyön aineiston. Tämän aineiston kvalitatiivisella tutkimisella selvitettiin mentorointimallin toteutuminen hankkeessa. Aineiston analyysiä varten luotiin kirjallisuuskatsauksella tietoperustaa mentorointiin ja sen vaatimuksiin. Tietoa kerättiin akateemisista tutkimuksista, ammatillisista oppaista ja erinäisten tahojen käytännön kokemuksista. Tämän pohjalta mentorointiin vaikuttavat tekijät luokiteltiin viiteen ryhmään, joiden esiintyvyyttä aineistossa tutkittiin. Ryhmät ovat aktorilähtöisyys, psykososiaalinen tuki, tavoitteellisuus, mentorointisuhde sekä reflektointi. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tämä mahdollisti edellä mainittujen ryhmien tutkimisen aineistosta samalla kun analyysi pysyi auki itse aineistosta nouseville tekijöille ja niiden ilmenemismuodoille. Näin pyrittiin varmistamaan, ettei aineistoon jää piiloon tekijöitä, joita ei tietoperustassa ollut otettu huomioon. Aineiston analyysin tuloksena voidaan todeta, että kolme ryhmää esiintyi kattavasti tutkituissa mentoroinneissa: aktorilähtöisyys, psykososiaalinen tuki ja tavoitteellisuus. Yhtä mentorointiparia lukuun ottamatta, myös mentorointisuhde- ryhmä oli läsnä kaikissa tapauksissa. Suurin este mentorointien optimaaliselle onnistumiselle oli reflektointi- ryhmän käyttämisen vajavaisuus. Kaikki mentorointiparit harrastivat reflektointia mutta sen taso jäi niin pinnalliseksi, että täyttä hyötyä ei saatu irti. Mentorit eivät myöskään aina joko tunnistaneet tai osanneet hyödyntää tilanteita, joissa reflektoinnille olisi ollut käyttöä. Tulevaisuutta ajatellen tärkein kehityskohde mentorointimallille onkin reflektoinnin tärkeyden korostaminen ja sen harjoittamisen tukeminen. Miten mentoreja pystyy vaikuttavammin valmentaa tukemaan aktorien reflektointia ja varmistamaan reflektoinnin tarvittava taso ja syvyys?The subject of this bachelor’s Thesis was to examine the success of the use of the mentoring model used in the mentoring of the 6Aika: Duunipolku project in the spring of 2019. The participants included 5 unemployed youths who were each assigned a mentor, thus forming a mentor-actor pair. The mentors were coached in the theoretical principles of mentoring. The mentors recorded some of their meetings and the transcriptions of the meetings form the data of the thesis. The success of the use of the mentoring model was examined through the qualitative research of the data. Through research of literature, a knowledge base of mentoring and its requirements was created. The information was gathered from academic papers, professional guidebooks, and practical experience of varying projects. Different factors that affect the efficacy of mentoring were established through this research. The factors were then allocated to five different groups, each group containing factors with similar effects. The groups are actor-oriented approach, psychosocial support, goal orientation, mentoring relationship and reflection. The data was analyzed with theory guided data-analysis method. This allowed the examination of the aforementioned groups in the data while remaining open for new factors and media of effect. This was done to try to ensure that no factors that were not considered in the knowledge base would remain hidden in the data. Based on the analysis, it can be stated that three groups were widely present in the mentoring processes: actor-oriented approach, goal orientation and psychosocial support. The mentoring relationship group was also detectable in all but one mentoring pair. The most notifiable obstacle for the efficacy of mentoring was the inefficient use of the reflection group. While every mentoring pair did take advantage of reflection, the level of reflection did not reach its full potential. There were also instances, where the mentors either did not recognize or were not able to capitalize the opportunity for reflection. To effectively improve and develop the mentoring model, it is crucial to highlight the importance of reflection to the mentors and find better ways to teach them to support and activate reflection in actors