Ikäihmisten perhehoitajien kokemuksia työnohjauksesta

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää perhehoitajien kokemuksia työnohjauksesta. Tavoitteena on tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä työnohjauksen merkityksestä ikäihmisten perhehoitajille. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää toimeksiantosuhteista ikäihmisten perhehoitajaa, jotka ovat olleet työnohjauksessa perhehoitoon liittyen. Aineistoa kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Teemoina olivat perhehoitajien kokemat odotukset työnohjausta kohtaan, siitä saadut kokemukset ja koetut mahdolliset vaikutukset. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui toimeksiantosuhteisesta ikäihmisten perhehoidosta sekä työnohjauksesta työn kehittämisen muotona ja perhehoitajan tehtävän tukena. Perhehoitajan tehtävä on erityislaatuinen, koska hoitomuoto muodostuu yleensä perhehoitajan omassa kodissaan tuottamasta ikäihmisen lyhyt- tai pitkäaikaisesta hoivasta. Työ edellyttää vahvaa sitoutumista, yhteisöllistä asennetta ja ammatillista otetta. Työnohjaus on lakisääteinen perhehoitajan tehtävän tukimuoto, josta vastaa asiakkaan sijoittava taho eli kunta tai kuntayhtymä toimeksiantosopimukseen kirjattavalla tavalla. Sen tarkoitus on toimia vuorovaikutteisena perhehoitajan kehityksen mahdollistajana, niin ulkoista kuin sisäistäkin dialogia ja oppimista tuottavana voimana. Se perustuu reflektoivaan keskusteluun ja itsetuntemuksen kasvuun. Haastattelujen mukaan työnohjaus vaikuttaa perhehoitajan ammatilliseen ja inhimilliseen kasvuun sekä työssä jaksamiseen. Työnohjausprosessiin vaikuttavat palvelujärjestelmän edellytykset sekä työnohjaajan ja -ohjattavan vuorovaikutus ja työnohjaajan työskentelytapa. Koronavirusepidemialla on ollut vaikutusta työnohjauksen toteutumiseen. Riittävillä resursseilla ja yhtenäisillä toimintatavoilla voidaan varmistaa työnohjauksen oikea-aikainen ja tasavertainen toteutuminen