Kokemuksia hypermobiliteettisyndroomaan liittyvästä toimintakyvystä, kivusta sekä fysioterapiamenetelmistä

Hypermobiliteettisyndrooma on sidekudoksen ominaisuuksiin liittyvä oireyhtymä, mikä tarkoittaa yliliikkuvia niveliä, jotka aiheuttavat yksilölle jotakin haittaa. Niveliin kohdistuva kipu on yleisin esiintyvä oire, mutta siihen liittyy myös muita nivelperäisiä oireita sekä tuki- ja liikuntaelinongelmia. Fyysisen toimintakyvyn lisäksi vaikutuksia saattaa nähdä psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn alueilla. Työssä tutkitaan hypermobiliteettisyndrooman kanssa elävien ihmisten kokemuksia liittyen toimintakykyyn, kipuun sekä fysioterapiaan ja sen tarjoamiin apukeinoihin. Tutkimus on laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä toimii haastattelu. Osallistujia tutkimuksessa on kahdeksan ja ainoa kriteeri osallistumiseen on hypermobiliteettisyndrooma -diagnoosi. Keskeisimpänä tavoitteena on tuoda oireyhtymää ja siihen liittyviä toimintakyvyn muutoksia enemmän esille terveydenhuollon ammattilaisille sekä oireyhtymän kanssa eläville. Kokemusten myötä ammattilaiset tiedostaisivat oireyhtymän merkityksen ja osaisivat ottaa sen paremmin huomioon. Oireyhtymän kanssa elävät saisivat muiden kokemuksista vinkkejä ja vertaistukea kipujen helpotukseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Tutkittavien teemojen osalta 100 %:lla osallistujista oireyhtymään liittyy kipuja ja toimintakyvyn alentumista. Haastateltavien mukaan fysioterapiassa käytetyistä kivunlievityskeinoista on hetkellistä apua, mutta tehokkain apu toimintakyvyn ylläpitämiseen ja kipujen hallintaan useimmilla on terapeuttinen harjoittelu. Kipujen ja harjoittelun välillä on vahva yhteys; liika harjoittelu tuottaa lisää kipuja sekä jo olemassa olevat kivut vaikeuttavat harjoittelua. Jatkotutkimusaiheena voisi olla lisää kokemusperäisiä tutkimuksia suuremmalla otannalla ja tarkemmalla litteroinnilla, jolloin kokemuksista voitaisiin kerätä laajempia suosituksia hypermobiliteettisyndrooman hoitoon