Sairaanhoitajien ja potilaiden näkemyksiä etävastaanotosta

Etäpalveluiden tarve on kasvanut maailmanlaajuisesti COVID-19 pandemian vuoksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, minkälaisia näkemyksiä sairaanhoitajilla ja potilailla on etävastaanotosta. Tavoitteena oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmiä soveltaen tuottaa tietoa etävastaanotosta sairaanhoitajien näkökulmasta sekä potilaiden näkökulmasta. Opinnäytetyön tiedonhaku suoritettiin systemaattisen tiedonhaun periaatteita soveltaen Cinahl-, Finna-, Medic-, Medline- ja Pubmed-tietokannoissa, jonka lisäksi tehtiin myös manuaalista hakua. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui 11 tieteellistä artikkelia vuosilta 2015–2021. Aineiston analysoinnissa sovellettiin induktiivisen sisällönanalyysin periaatteita. Opinnäytetyön tuloksissa ilmenee sairaanhoitajien tarve viestintä- ja teknologiataitojen hallitsemiselle, jotta he voivat työskennellä turvallisesti ja tehokkaasti etäpalveluiden parissa. Sairaanhoitajien tulee myös sisäistää etäyhteyden käyttäytymissäännöt, jotka sisältävät sairaanhoitajan asianmukaisen vaatetuksen, rauhallisen työympäristön, tietoturvasta kertomisen sekä taidon välittää tunteita kuten empatiaa etäyhteyden kautta. Etäpalvelut muodostivat kustannustehokkaan palvelumallin, joka myös vähensi sairaanhoitajien kuormittuneisuutta. Palvelumallissa ilmeni kuitenkin vielä kehitettävää muun muassa etävastaanoton varustukseen liittyen. Potilaat kokivat etävastaanoton vähentävän stigmaa, jota sairaudet voivat aiheuttaa. Etäpalveluiden ansiosta palvelujen saanti nopeutui ja helpottui. Tietoturvan säilyminen oli potilaille tärkeää, joka näyttäytyi sekä luottamuksen osoittamisena tietoturvaa kohtaan että myös epäilyksinä yksityisyyden rikkoutumisesta. Etäpalveluiden käytön myötä potilaiden itsehoitovalmiudet parantuivat. Potilaat kokivat negatiivisiksi tekijöiksi käyttöjärjestelmien monimutkaisuuden sekä verbaalisten ja fyysisten eleiden rajoittumisen. Tulevaisuudessa tulisi olla tieteellisiä tutkimuksia, joissa vertaillaan etäyhteyden välityksellä toteutunutta intensiivistä ja vähemmän intensiivistä hoitotyötä sekä sitä, miten hyvin ne vastaavat perinteisen kasvokkain tapahtuvan vastaanottotoiminnan hoitovastetta. Lisäksi olisi tarpeellista saada enemmän alkuperäistutkimuksia nimenomaan mielenterveyspotilaan hoitotyöstä etävastaanotoilla. Tämä edesauttaisi kehitystyötä, joka mahdollistaisi mielenterveyshoitotyön erityispiirteiden huomioon ottamisen etävastaanottotoiminnassa