Sairaanhoitajan henkinen kuormittuminen palliatiivisessa hoitotyössä

Palliatiivisessa hoitotyössä työskentelevien ammattilaisten parissa esiintyy työuupumusta ja hoitajilla saattaa olla suurentunut riski huonompaan ammatilliseen elämänlaatuun. Jatkuva kuoleman läheisyydessä työskentely kuluttaa hoitajien henkisiä voimavaroja ja sitä kautta saattaa osaltaan vaikuttaa kykyyn osoittaa empatiaa ja lopulta myös potilaiden saaman hoidon laatuun (Powell, Froggatt & Giga. 2020, 89). Tämän kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetun opinnäytetyön tarkoituksena oli hakea tutkimuksellista tietoa ja selvittää, mitkä asiat edesauttavat hoitajan jaksamista palliatiivisessa hoitotyössä. Aineiston hankintaan käytettiin sähköisiä tietokantoja (Cinahl, ProQuest ja Medic). Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa sen osana. Työhyvinvoinnin, henkisen kuormittumisen ja työssä jaksamista edistävien tekijöiden kautta. Tutkimuskysymys opinnäytetyössä oli, mitkä tekijät ovat yhteydessä sairaanhoitajien kokemaan henkiseen kuormittumiseen palliatiivisessa hoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä palliatiivisessa hoitotyössä työskentelevien sairaanhoitajien työhyvinvointia tunnistamalla kuormittavia tekijöitä näyttöön perustuvan tiedon kautta. Opinnäytetyöhön mukaan valikoitui lopulta 6 kansainvälistä tutkimusta ja artikkelia vuosilta 2012-2021. Analyysi tehtiin deduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tuloksista nousee esiin itsehoitokeinojen tärkeys, reflektiivinen tapa käsitellä asioita, eettiset toimintatavat ja työyhteisön tuki. Työskenneltäessä kuoleman läheisyydessä sopeutumiskyvyn eli resilienssin kasvattamisen merkitys on olennaista jaksamisen kannalta ja myötätuntouupumukselta suojaavana tekijänä. Opinnäytetyön tiimoilta kiinnostavana jatkotutkimuskohteena nousi esiin johtajuuden merkitys työntekijän resilienssin lisäämisessä. Mitkä voisivat olla keinoja, joilla esimies voi tunnistaa ahdistuneen työntekijän? Ja kuinka ohjata työntekijä oikeanlaisen, tehokkaan avun piiriin