Vakuusjärjestely tutkintavankeuden vaihtoehtona

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten vakuusjärjestely sopisi tutkintavankeuden vaihtoehdoksi ja olisiko sen käyttöönotto kannattavaa. Käytännössä vakuusjärjestely tarkoittaa sitä, että henkilö voisi vapautua tutkintavankeudesta asettamalla rahallisen tai muun vakuuden vapautumisensa ehtona. Tutkimuksen taustalla on tutkintavankeuden vaihtoehtojen tarve erityisesti siksi, että tutkintavankeuden tulisi aina olla viimesijainen keino esitutkinnan ja oikeudenkäynnin turvaamiseksi. Lisäksi tutkintavankien määrät ovat olleet kasvussa ja rikosprosessin keskimääräisen pidentymisen myötä myös tutkintavankeusajat ovat pidentyneet. Näin ollen tutkintavankeudelle tulisi olla käytettävissä tehokkaita ja uskottavia, mutta samalla lievempiä vaihtoehtoja. Tutkimusmenetelminä käytetään oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää eli lainoppia sekä laadullisiin tutkimusmenetelmiin kuuluvaa haastattelututkimusta. Tutkimuksen tietoperusta koostuu kansainvälisistä sopimuksista, voimassaolevasta lainsäädännöstä, korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista, lainvalmisteluasiakirjoista, oikeuskirjallisuudesta, vertailumaiden lainsäädännöstä sekä aiheeseen liittyvistä tutkimuksista. Kirjallisuuskatsausta täydennetään empiirisellä aineistolla, joka kerätään asiantuntijahaastatteluja käyttämällä. Tästä systemaattisesta kokonaisuudesta pyritään sitä tiivistämällä ja tulkitsemalla muodostamaan johtopäätöksiä ja tulkintakannanottoja. Tutkimuksen perusteella tutkintavankeuden soveltamiseen liittyy haasteita esimerkiksi rikosprosessin karttamisvaaraa käytettäessä vangitsemisen erityisenä edellytyksenä. Vakuusjärjestely voisikin sopia yhdeksi vaihtoehdoksi juuri tällaisissa tapauksissa. Vakuusjärjestelyyn tutkintavankeuden vaihtoehtona liittyy kuitenkin erilaisia ongelmia, joista keskeisimpänä on pidettävä yhdenvertaisuutta. Vakuusjärjestelyyn liittyvistä ongelmista huolimatta se voisi tutkimuksen perusteella olla yksi käyttökelpoinen vaihtoehto tutkintavankeudelle. Nykyisen kehityksen jatkuessa vakuusjärjestelyn käyttöönottoa olisikin syytä arvioida uudelleen ja aiempaa perusteellisemmin