DNA ja sen merkitys rikostutkinnassa

Rikostekninen tutkinta on kehittynyt vuosien saatossa huimasti muun muassa sormenjälkien taltioimisen ja DNA-tutkimusten myötä. Erilaisten näyterekistereiden käyttäminen on tehostanut näytevertailujen tekemistä ja tiedonvaihtoa sekä Suomen sisällä että eri maiden välillä. DNA-tunnistukseen perustuvien menetelmien kehityksen ansiosta DNA-näytteiden ottaminen ja käyttäminen rikostutkinnassa on moninkertaistunut vuosien saatossa ja se on hyvin yleinen teknisen rikostutkinnan keino sormenjälkien taltioimisen ohella. DNA-tunnisteita voidaan käyttää tekijän tunnistamisen lisäksi myös henkilöiden poissulkemiseen epäiltyjen joukosta. Tunnisteita säilytetään poliisin rekisterissä, mihin rikospaikalta taltioituja tai epäillystä otettuja DNA-näytteitä verrataan. DNA-näytteen ottaminen henkilöstä on pakkokeino ja sen edellytykset ovat tarkoin laissa määritelty. Rikostutkinnassa DNA-tutkimukset ovat saaneet paljon huomiota viime vuosina myös siitä syystä, että niiden arvoa muihin rikosteknisiin menetelmiin verrattuna on pidetty ehkä liiankin voittamattomana. Todistelun ei pitäisi koskaan perustua pelkkään DNA-lausuntoon, vaan aina olisi oltava myös muita taktisia tai teknisiä todisteita, jotta näyttö olisi tarpeeksi riittävä. DNA säilyy pitkään ja nykytekniikoilla sitä voidaan tutkia hyvin pienistäkin näytemääristä. DNA-tutkimusten myötä on saatu selvitettyä lukuisia pimeiksi jääneitä rikoksia ajalta, jolloin rikosteknisen tutkinnan menetelmät eivät vielä olleet kovin kehittyneitä. Myös väärin tuomittuja on vapautettu DNA-tutkimusten avulla, kun rikospaikalta taltioituja näytteitä on säilytetty ja niistä on pystytty vuosia myöhemmin selvittämään DNA-tunnisteita ja tekemään vertailuja. Sormenjälkitutkimukset kehiteltiin kauan ennen DNA-tutkimuksia ja niillä on myös merkittävä asema rikostutkimuksissa yhtenä henkilöiden idefiointikeinona. Vaikka DNA-tutkimusten toimeksiantojen määrä on ollut jatkuvassa kasvussa rikosteknisessä laboratoriossa, ei se ole vähentänyt myöskään sormenjälkitutkimusten toimeksiantojen määrää Suomessa. Siinä missä uusi tekniikka tuo omat etunsa, tuo se myös haasteensa. Todennäköisesti tulevaisuudessa DNA- ja sormenjälkirekistereitä voidaan käyttää vielä monipuolisemmin rikostutkinnan hyödyksi lakien muuttuessa ja tekniikoiden kehittyessä