The nature and significance of future knowledge in strategic land use planning: Case knowledge creation process in a foresight project concerning the urban and regional structure of Finland

Alueidenkäytön strategiseen suunnitteluun kuuluu pitkän aikavälin kehityksen ennakointi. Mahdollisia, erisuuntaisia kehityskulkuja on ennakoitava vuosikymmenten päähän tulevaisuuteen. Kompleksisessa maailmassa ennakoinnin avuksi tarvitaan erilaisia tulevaisuutta koskevan tiedon muodostamisen menetelmiä, joissa tukeudutaan tieteelliseen tietoon, mutta myös luovaan tarinankerrontaan. Eri sidosryhmien osallistaminen lisää tulevaisuustiedon tulkinnallista monipuolisuutta sekä ennakointiprosessin oikeudenmukaisuutta. Tässä diplomityössä selvitetään, minkä tyyppistä tulevaisuustieto on, ja millaisessa yhteistoiminnallisessa prosessissa sitä muodostetaan ja pätevöitetään. Diplomityö laadittiin osana valtakunnallista alue- ja yhdyskuntarakenteen kehitystä ennakoivaa PERUS-SKENE-tutkimushanketta, jonka ennakointityössä yhdistyvät laskennalliset trendiennusteet, luova skenaariotyöskentely ja osallistava vaikutusten arviointi. Diplomityö on luonteeltaan kehittämisorientoitunut, teoriavetoinen tapaustutkimus. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia kirjallisuuskatsauksen, kohdehankkeen työpajatyöskentelyn ja osallisille esitettyjen kyselyiden kautta. Työpajatyöskentelyn osalta huomio oli erityisesti tulevaisuuteen vaikuttavien ilmiöiden kartoituksessa ja ilmiöiden vaikutusten arvioinnissa skenaariosuunnittelun perustana. Diplomityössä pyritään myös yleisesti jäsentämään kohdehankkeen tiedonmuodostusprosessia ja arvioimaan sen pätevyyttä teoreettiseen viitekehykseen tukeutuen. Tulevaisuustietoa tarkastellaan erityisesti tiedon sosiaalisen rakentumisen viitekehyksessä. Kohdehankkeen perusteella tulevaisuustieto näyttäytyy pitkälti yhteistoiminnallisessa prosessissa muodostettuna tulkinnallisena tietona, joka pohjautuu tieteelliseen evidenssiin. Tiedon pätevyys perustuu osallisten yhteisymmärrykseen tiedon uskottavuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Pätevyys on samalla sidottua tietyssä kontekstissa vallitseviin käsityksiin ja arvoihin. On vielä kehitettävää siinä, miten eri näkökulmat huomioidaan ennakointityössä, ja selvitettävää siinä, miten ja kenen toimesta määriteltyyn tietoon ennakointi tosiasiassa pohjautuu. Tulevaisuustieto ei ole luonteeltaan objektiivista, mutta sitä tulisi pyrkiä muodostamaan oikeudenmukaisella tavalla.Foresight is an essential tool of strategic land use planning, in which alternative development paths need to be predicted decades into the future. In a complex world, varying methods of creating future knowledge are needed, including methods that utilise scientific knowledge but also creative storytelling. Letting different stakeholder groups to participate in the creation of future knowledge enhances the diversity of interpretation and the legitimacy of the foresight process. This thesis examines what is the nature of the knowledge concerning future, and in what kind of participatory process it is created and justified. The study was made as a part of the PERUS-SKENE research project concerning the future of the urban and regional structure of Finland. The project’s foresight work combines statistical forecast, creative scenario-making, and participative assessment. The thesis is a development-oriented, theory-led case study. The research questions were sought to be answered by a literature review and by analysing case workshops and surveys sent to the case projects’ participants. A special focus was on the mapping and assessment of the phenomena identified as the key drivers of change as a basis for further scenario-making. Leaning on the theoretical framework, the study also aims to structure the case project’s knowledge creation process, and to assess the validity of that process. Future knowledge is particularly examined in the framework of social constructionism. By examining the case project, future knowledge appears largely as socially created, interpretive knowledge that is based on scientific evidence. The validity of future knowledge is based on the participants’ general agreement on its plausibility and practical value. At the same time, validity is dependent on the conventions and values of a certain social context. There is still more progress to be made in the effective participation of stakeholders in the foresight work, and more research to be done in examining, how in fact is the knowledge in foresight defined, and by whom. Future knowledge is not objective by nature, but its creation ought to be a just process