Rahankeräysrikokset Suomessa

Maisteritutkielmani pyrkii vastaamaan ensinnäkin seuraavaan kysymykseen: miten rahan-keräysrikoksia Suomessa säännellään ja kuinka tätä sääntelyä on tulkittu kansallisessa oikeuskäytännössä? Lisäksi se pyrkii vastaamaan kysymykseen: miksi rahankeräyksiä pitää säännellä? Tutkielmani keskiössä on rikoslain 17 luvun 16 c §:n rahankeräysrikossäännös, mutta sitä ei käytännössä ole mahdollista käsitellä perehtymättä rahankeräyslakiin (863/2019), koska rahankeräysrikos saa täsmällisen sisältönsä rahankeräyslain säännöksistä. Tästä aiherajauksellisesta syystä johtuen tutkielma sisältö on myös suuressa määrin hallinto-oikeudellista. Tutkielmani pääasiallinen metodi on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Lainopin lisäksi kriminaalipoliittisten näkemysten avulla. Tästä ominaisuudesta johtuen tutkielmani väistämättä ottaa, ainakin varovaisesti, kantaa vallalla olevaan politiikkaan, mutta se on kuitenkin visusti oikeustieteellinen tutkielma. Tutkielmani tarkoitus ei siten ole tarjota kriminaalipoliittista ratkaisua rahankeräyksiin liittyviin käytännön ongelmatilanteisiin, vaan pyrkimyksenä on tuottaa oikeudellisia näkemyksiä käsiteltävistä asioista. Lainsäätäjä perustelee rahankeräyksiin liittyvää sääntelyä ensinnäkin yhteiskunnallisella tarpeella: rahankeräyksiin liittyy huomattavia yhteiskunnallisia riskejä jopa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin rahoittamisen muodossa. Yhteiskunnallisen tarpeen lisäksi sääntelyllä on tarkoitus suojella kansalaisia epärehelliseltä toiminnalta. Tutkielman johto-päätöksissä todetaan rahankeräysten sääntely tarpeelliseksi. Tosin ilman nykyistä rahanke-räyssääntelyäkin rahan keräämiseen liittyvä vilpillinen toiminta voisi useissa tapauksissa tulla rangaistavaksi jonakin toisena rikoksena, kuten petoksena. Rahankeräysrikoksiin liittyen on olemassa vain muutamia korkeimman oikeuden ennakko-ratkaisuja, minkä vuoksi tutkielmaa varten on pyydetty käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien antamia rahankeräysrikoksia koskevia ratkaisuja. Kotimaiset tuomioistuinratkaisut tarjoavat institutionaalista tukea normatiivisten ratkaisuperusteiden muotoilemiseen. Rahanke-räysrikosten tutkimista voidaan pitää tarpeellisena, koska siitä nimenomaisesti ei ole aikoihin suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa juuri kirjoitettu. Rahankeräysrikoksia on käsitelty oikeuskirjallisuudessamme ainoastaan jonkin verran eräissä oikeudellisissa artikkeleissa ja rikoslain kommentaariteoksissa. Tuoreen oikeuskirjallisuuden määrän vähyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aihe ei ole ajankohtainen. Vaikka rahankeräysrikos on verrattain harvinainen rikos, niiden määrä on ollut nousujohteinen vuosituhannen taitteesta lähtien